"Meillä on nollatoleranssi syrjinnälle" : Diskurssianalyysi korkeakoulujen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmista intersektionaalisen feminismin näkökulmasta
506.25 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset320
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Suomessa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslaki vaativat korkeakouluja laatimaan työntekijöille ja opiskelijoille tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, millaisina tasa-arvo ja yhdenvertaisuus korkeakoulujen suunnitelmissa näyttäytyivät ja mitä diskursiivisia keinoja tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmissa ilmeni. Tutkielman aineisto koostui 36:sta tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmasta, jotka oli kerätty yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen nettisivuilta. Tutkielman taustateoriana käytettiin Crenshawn (1989) intersektionaalista teoriaa ja menetelmänä diskurssianalyysia.
Tutkielman tulokset koostuivat neljästä diskurssista. Kieltävä diskurssi ilmeni puhetapana, jossa tasa-arvo ja yhdenvertaisuus näyttäytyi jo saavutettuna tavoitteena. Kieltävässä diskurssissa käsitys tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta rakennettiin kiistämisen ja etäännyttämisen keinoin. Tasapainottelun diskurssissa puolestaan tasa-arvo ja yhdenvertaisuus näyttäytyivät tapauskohtaisesti arvioitavina seikkoina. Diskurssissa ilmenivät selonteot siitä, milloin jokin tasa-arvoon tai yhdenvertaisuuteen liittymätön tavoite voitiin asettaa tärkeämmäksi kuin yhdenvertaisuuden tai tasa-arvon tavoittelu.
Häivyttävässä diskurssissa tasa-arvo ja yhdenvertaisuus näyttäytyivät neutraloituina tavoitteina. Diskurssille tyypillisiä puhetapoja olivat abstraktin kielen käyttö ja toteavat lauseet. Tiedostava diskurssi puolestaan kuvasi tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta aktiivisia toimenpiteitä edellyttävänä. Tiedostavalle diskurssille ominaisia keinoja olivat konkreettiset parannusehdotukset ja haasteiden esille tuominen.
Tutkielman tulosten johtopäätöksenä on, että vaikka tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman kuuluisi tähdätä asioiden edistämiseen, häivyttävän ja kieltävän diskurssin kautta voidaan ymmärtää, kuinka tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen voivat jäädä osassa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmia etäisiksi tavoitteiksi. Rasismi, vammaisiin kohdistuva syrjintä ja sukupuolten epätasa-arvo tulevat osassa suunnitelmia pintapuolisesti käsitellyiksi tai jäävät käsittelemättä kokonaan. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien tutkiminen olisi jatkossakin tärkeää, sillä niiden sisältämä kielenkäyttö rakentaa sitä sosiaalista ympäristöä, jossa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen myös käytännössä tapahtuu.