Open oikea käsi : Koulunkäynninohjaajien työnkuva, tarve ja koulutus uuden opetussuunnitelman (2014) voimaantulon jälkeen

Abstract

Koulumaailma – aivan kuten muukin maailma – muuttuu koko ajan. Muutokset koulumaailmassa vaikuttavat läheisesti myös siellä työskentelevien ihmisten työhön. Koulunkäynninohjaajien työnkuva on ollut muutoksessa ammattiryhmän alkuajoilta lähtien. Puutokset työnkuvan selkeydessä tuntuvat vaikuttavan edelleen huolimatta siitä, että työhön on olemassa ammattitutkinto, jota on päivitetty koulumaailman muuttuessa. Koulutus tähän ammattiin on lyhyt ja se suoritetaan usein näyttötutkintona. Hyvin yleisesti koetaan, että ”työ tekijäänsä opettaa”. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millainen on koulutettujen koulunkäynninohjaajien työnkuva, millainen tarve kouluissa on ohjaajille ja vastaako koulunkäynninohjaajien koulutus työn vaatimuksia. Lisäksi selvitettiin, oliko uusi opetussuunnitelma tuonut näihin muutoksia. Tutkittavina oli joukko koulutettuja koulunkäynninohjaajia (n = 11) ja luokanopettajia (n = 7). Tutkimus toteutettiin puolistrukturoituna haastattelututkimuksena. Jokaisella tutkittavalla oli työkokemusta ohjaajana tai opettajana vähintään kaksi vuotta ennen ja kaksi vuotta jälkeen uuden opetussuunnitelman voimaantulon syksyllä 2016. Yhden kunnan alueelta haastateltiin vain yhtä tutkittavaa, jotta kuntakohtaiset päätökset eivät vaikuttaisi liikaa tutkimustuloksiin. Litteroiduista haastatteluista koostunutta tutkimusaineistoa käsiteltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Koulunkäynninohjaajien ensisijaisena työtehtävänä koettiin olevan oppilaiden kanssa aina suorassa vuorovaikutuksessa tapahtuva ohjaaminen ja auttaminen, joka sisälsi työtehtäviä oppitunneilla tapahtuvasta oppilaan oppimisen tukemisesta aina WC-käynneillä auttamiseen. Toissijaisena työtehtävä nähtiin erilaiset opettajan työtaakkaa helpottavat työtehtävät, kuten puolikkaan luokan ohjaaminen tai oppimateriaalien valmisteleminen. Koulunkäynninohjaajat kokivat, etteivät aivan kaikki opettajat tiedä, mitä ohjaajan työnkuvaan koulutuksen perusteella sisältyy. Uuden opetussuunnitelman ei koettu vaikuttaneen radikaalisti työnkuvaan. Valtaosa kaikista tutkittavista oli yhtä mieltä koulunkäynninohjaajien riittävyydestä. Ohjaajia tarvittaisiin kouluihin lisää tai heidät pitäisi vähintäänkin resursoida paremmin. Ohjaajista osan koettiin olevan ylityöllistettyjä. Myös uuden opetussuunnitelman koettiin vaikuttaneen ohjaajatarpeeseen lisäävästi. Mielipiteet koulunkäynninohjaajien koulutuksen ja ohjaajien tekemän työn vastaavuudesta jakaantuivat kahtia. Vain noin puolet kokivat koulunkäynninohjaajan lyhyen ammattitutkinnon olevan riittävä työn tekemiseen. Moni ohjaaja kertoi kuitenkin hankkineensa lisäkoulutusta, jos siihen oli ollut mahdollisuus. Tutkimustulosten perusteella voitiin todeta, että koulunkäynninohjaajat ovat kiireenkin keskellä itseohjautuvia ja välittäviä koulujen ammattilaisia, joille on tarvetta yhä enemmän inkluusion, liikkuvien opetustapojen ja vaatimusten lisääntyessä.