Velkajärjestely suomalaisessa luottoyhteiskunnassa – tavoitteita ja toteumia 1990-luvulta nykypäivään

Abstract

Yksityishenkilöä koskeva velkajärjestelylaki tuli voimaan Suomessa vuonna 1993. Velkajärjestelysäännöstön tarkoituksena oli tehdä mahdolliseksi korjata vaikeuksiin joutuneen yksityishenkilön eli velallisen taloudellinen tilanne siten, että tuomioistuimen vahvistama maksuohjelma korvaa velallisen alkuperäiset maksuvelvoitteet. Tämän tutkielman tavoitteena on kuvata ja analysoida yksityishenkilön velkajärjestelylain noin 25-vuotista olemassaoloa oikeushistoriallisesta näkökulmasta. Tutkielman yhteiskunnallisena kontekstina on suomalainen luottoyhteiskunta. Tutkimus pyrkii myös oman kvantitatiivisen tutkimusaineiston perusteella vastaamaan kysymykseen, paljonko velalliset maksavat velkojaan velkajärjestelyssä sekä miten ja minkä takia maksukäyttäytyminen on muuttunut velkajärjestelylain voimassaolon aikana.

Tutkielman kirjoittaja työskentelee Lowell Suomi Oy:ssä, joka on yli 50 vuotta Suomessa toiminut luotonhallintayritys. Tämä sidonnaisuus mahdollistaa pääsyn laajaan tutkimusaineistoon, jonka koostuu lähes puolesta kaikista Suomessa velkajärjestelyn piirissä olleista yksityishenkilöistä vuosina 1993-2018. Lainvalmistelutasolla on todettu, että tuoretta tutkimustietoa ei ole siitä, paljonko velalliset maksavat velkajärjestelyssä velkojaan.

Tutkimustulosten mukaan maksukertymäodotukset ovat olleet viime vuosina hienoisessa nousussa ja nykyään velkajärjestelyvelkoja voi olettaa saavansa noin kolmanneksen saatavistaan velkajärjestelyn aikana. Parantunut suhteellinen velkojen takaisinmaksu selittynee erityisesti keskimääräisen velalliskohtaisen velkamäärän pienentymisellä verrattuna velkajärjestelyn alkuvuosiin. Saadut tutkimustulokset viime vuosilta poikkeavat merkittävästi siitä, mikä vaikuttaa olevan lainvalmistelijoiden vallitseva käsitys velkajärjestelyn maksukertymistä.