”I know I’m pretty, but I have the femcel mindset” : Femcel-yhteisön identiteettien ja dynamiikan rakentuminen

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee r/femcelgrippysockjail-yhteisön identiteettien ja dynamiikan rakentumista sekä suhtautumista miehiin Reddit-alustalla. Femcel (female incel) viittaa naisiin, jotka kokevat elävänsä tahdonvastaisessa selibaatissa. Ilmiö on noussut esiin incel-kulttuurin rinnalla, mutta femcel-yhteisöt ovat kehittyneet itsenäisiksi ja irtisanoutuneet miesvaltaisista incel-ryhmistä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten femcel-yhteisön jäsenten identiteetti rakentuu ja millainen dynamiikka vallitsee yhteisön sisällä sekä miten jäsenet suhtautuvat miehiin keskusteluiden perusteella. Tutkimus on laadullinen ja perustuu Redditin r/femcelgrippysockjail-yhteisön keskusteluihin ja meemeihin. Aineisto (395 kommenttia ja 17 keskustelunaloitusta) on kerätty verkkoetnografisella tutkimusotteella vuonna 2024 ja analysoitu Braunin ja Clarken (2006) temaattisen analyysin menetelmällä. Analyysi keskittyy femcel-identiteetin eri muotoihin, yhteisön sisäisiin jännitteisiin sekä tapoihin, joilla femcelit käsittelevaät omaa identiteettiään ja suhdettaan miehiin. Tutkimuksessa hyödynnetään aiempaa kirjallisuutta incel- ja femcel-ilmiöistä eri näkökulmista. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että femcel-yhteisössä on havaittavissa kaksi pääsuuntausta: perinteiset femcelit ja toisen aallon femcelit. Perinteinen femceliys pohjautuu ajatukseen ulkonäköhiearkiasta ja yhteiskunnallisesta syrjäytymisestä, kun taas toisen aallon femcelit korostavat ironiaa, estetiikkaa ja dissosiaatiota. Yhteisön sisällä näiden ryhmien välillä esiintyy toisinaan vastakkainasettelua, mutta myös yhteistä kokemuksellisuutta yksinäisyydestä ja pettymyksestä ihmissuhteisiin. Femceleiden suhtautuminen miehiin vaihtelee ironisesta misandriasta resignaatioon. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että femcel-yhteisö toimii vertaistuen ja identiteetin muovaamisen tilana, jossa yksilöt voivat jakaa kokemuksiaan ja rakentaa yhteistä narratiivia. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että yhteisössä hyödynnetään femcelcore-estetiikkaa, ironiaa, meemejä ja populaarikulttuuriviittauksia osana identiteetin rakentumista ja vertaistukea. Femcelcore-estetiikan leikki identiteetin, mielenterveysongelmien ja ironisen misandrian kanssa heijastaa laajempia ilmiöitä digitaalisen kulttuurin ja sukupuolittuneen ulkopuolisuuden kentällä. Tulevaisuudessa voisi olla hedelmällistä tutkia femcelcore-aineistoa muilla alustoilla, kuten esimerkiksi Instagramissa. Olisi myös mielenkiintoista tietää muuttuuko femcelcore tulevaisuudessa heteronihilismistä toiveikkuuteen tai jopa aktivismiin. Tällaiset tutkimukset valottavat nuorten naisten ajatusmaailmaa ja auttavat ymmärtämään heidän kokemuksiaan yksilökeskeisessä nyky-yhteiskunnassa.