“Ex Adam sunt, si homines sunt” : Augustinus ja hirviömäisten ihmisolentojen tulkinta Liber Chronicarumin valossa

Abstract

Tutkielmani tarkastelee hirviömäisten ihmisolentojen esityksiä Liber Chronicarumissa (1493) osana antiikista keskiajalle jatkunutta tekstiperinnettä sekä erityisesti Augustinuksen teologisen ajattelun valossa. Tutkimusongelmana on selvittää, miten nämä poikkeavat ihmisolennot sijoitettiin kristilliseen maailmankuvaan ja millainen merkitys Augustinuksen ihmisyyden määritelmällä oli tämän tulkintakehyksen muodostumisessa. Aineistona käytetään pääasiassa latinankielisiä lähteitä, keskeisimpinä Liber Chronicarum, Augustinuksen De civitate Dei (413–426 jKr.) sekä antiikin ja varhaiskeskiajan auktorit. Menetelmänä on hermeneuttinen lähiluku, jossa tarkastellaan tekstuaalista perinnettä ja sen merkitysrakenteita.

Tutkimus osoittaa, että Liber Chronicarum ei problematisoi hirviömäisiä ihmisolentoja teologisesti, vaan esittää ne osana järjestettyä ja auktoriteettiperinteeseen nojaavaa tietoa. Augustinuksen käsitys ihmisyydestä rationaalisen sielun ja yhteisen alkuperän kautta mahdollistaa ruumiillisesti poikkeavien olentojen sisällyttämisen ihmisyyden piiriin ilman teologista ristiriitaa. Näin poikkeavuus ei näyttäydy uhkana, vaan osana luomakunnan moninaisuutta. Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että Liber Chronicarum toimii tradition kokoavana ja normalisoivana solmukohtana, jossa antiikin perintö ja kristillinen teologia yhdistyvät vakaaksi maailmankuvaksi.

This study examines representations of monstrous human beings in the Liber Chronicarum (1493) as part of a textual tradition extending from antiquity through the Middle Ages, with particular emphasis on the theological framework of Augustine. The central research question is how these anomalous human figures were situated within the Christian worldview and what role Augustine’s definition of humanity played in shaping this interpretive framework. The study primarily draws on Latin source materials, most notably the Liber Chronicarum, Augustine’s De civitate Dei (413–426 AD), and relevant authorities from antiquity and the early medieval period. The methodological approach is hermeneutic close reading, focusing on textual tradition and its structures of meaning.

The study demonstrates that the Liber Chronicarum does not present monstrous human beings as a theological problem, but rather incorporates them into an ordered body of knowledge grounded in authoritative textual tradition. Augustine’s conception of humanity, defined through rational soul and common descent, allows physically anomalous beings to be included within the category of humankind without theological contradiction. Thus, physical difference appears not as a threat, but as part of the diversity of creation. The central conclusion of this study is that the Liber Chronicarum functions as a consolidating and normalizing nexus in which the heritage of antiquity and Christian theology are synthesized into a stable worldview.