Kulttuurikasvatussuunnitelmat elävän perinnön välittäjinä : Tutkimus aineettomasta kulttuuriperinnöstä neljän kunnan perusopetuksen kulttuurikasvatussuunnitelmissa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelen aineettoman kulttuuriperinnön ilmentymiä perusopetuksen kulttuurikasvatussuunnitelmissa. Tutkielmassa selvitän, miten kunnat esittelevät aineetonta kulttuuriperintöä kulttuurikasvatussuunnitelmissaan ja millä tavoin kulttuurikasvatussuunnitelmat välittävät aineetonta kulttuuriperintöä perusopetuksen oppilaille. Tavoitteenani on tuottaa tietoa hyvistä käytänteistä, joiden avulla kulttuurikasvatussuunnitelmissa voidaan tuoda aineetonta kulttuuriperintöä näkyväksi.

Tutkimusaineisto koostuu neljän mediaanikokoisen kunnan kulttuurikasvatussuunnitelmasta. Tutkimus on tuotettu laadullisin menetelmin, jossa tutkimusmetodina käytän teorialähtöistä sisällönanalyysia. Analyysin teoriapohja rakentuu aineettoman kulttuuriperinnön tutkimuksista sekä Unescon yleissopimuksen määritelmästä aineettoman kulttuuriperinnön suojelusta. Tutkimus edustaa kriittisen kulttuuriperinnön tutkimusta, jossa kaikki kulttuuriperintö nähdään pohjimmiltaan aineettomana. Aineeton kulttuuriperintö ilmenee kulttuurikasvatussuunnitelmissa ohjelmasisällöissä niin sanotusti rivien välissä, ei korostettuna. Suunnitelmat esittelevät aineetonta kulttuuriperintöä erityisesti paikallisuuden, paikallisen kulttuuriperinnön ja paikallisen identiteetin kautta. Kulttuurikasvatussuunnitelmien ohjelmasisällöt välittävät aineetonta kulttuuriperintöä koululaisille tarinoiden, opastusten ja sanataiteen kautta, elävän perinteen harjoittajien työpajoissa ja esityksissä, yli-sukupolvisuuden teeman ja tapahtumien avulla sekä luontovierailuiden, ympäristökertomusten ja -tarinoiden kautta. Kulttuurikasvatussuunnitelmista nousseet hyvät käytännöt aineettoman kulttuuriperinnön esille-tuomiseksi kiteytyvät kolmen teeman ympärille: paikallisen kulttuuriperinnön huomioiminen, aineettoman kulttuuriperinnön sanallistaminen sekä elävän perinnön yhteisöjen mukaan ottaminen sisältöjen toteutukseen.

Kulttuurikasvatussuunnitelmat, joiden avulla tehdään alueellista ja paikallista kulttuuri-, kulttuuriperintö- ja taidekasvatusta, toimivat yhtenä tapana edistää Unescon määritelmän mukaisia toimia vahvistaa aineettoman kulttuuriperinnön elinvoimaisuutta. Kulttuurikasvatussuunnitelmat toimivat koululaisille välineenä tutustua ja tarkastella aineettoman kulttuuriperinnön ilmentymiä. Suunnitelmien ohjelmasisältöjen kautta voidaan vahvistaa oppilaiden ymmärrystä, arvostusta ja tietoisuutta aineettomasta kulttuuriperinnöstä. Kulttuurikasvatussuunnitelmat toimivat aineettoman kulttuuriperinnön välittäjinä, joissa olisi hyvä tuoda esille sekä aineettoman kulttuuriperinnön käsite että paikalliset elävän perinteen harjoittajat.