Pitkäaikaiset sähkönostosopimukset yritysten ympäristövastuun edistäjänä

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan pitkäaikaisten sähkönostosopimusten (Power Purchase Agreements, PPA) roolia yritysten ympäristövastuun toteuttamisen ja todentamisen oikeudellisina välineinä. Tutkimus selvittää, miten PPA-sopimuksia voidaan hyödyntää vastuullisuusraportoinnissa, yritysvastuudirektiivin mukaisessa huolellisuusvelvoitteessa sekä kansainvälisen pehmeän sääntelyn raportointi-instrumenteissa ja sertifikaateissa. Tutkimuksen tarkoituksena on lisäksi selvittää sitä, mitä mahdollisuuksia ja haasteita PPA-sopimusten käytölle ympäristövastuun täyttämisen ja todentamisen näkökulmasta liittyy. Tutkimus perustuu lainopilliseen tutkimusmetodiin, jota täydennetään de lege ferenda -analyysillä. Näiden avulla PPA-sopimuksia analysoidaan osana ympäristövastuun sääntelykokonaisuutta, ja arvioidaan kehitysmahdollisuuksia havaittujen ongelmakohtien pohjalta.

Uusiutuvan energian PPA-sopimukset mahdollistavat merkittäviä päästövähennyksiä, joita voidaan hyödyntää yritysten ympäristövastuun raportoinnissa. Tutkimus osoittaa, että PPA-sopimuksia ei voida raportoinnin vaatimuksista johtuen sellaisenaan käyttää, vaan raportointi edellyttää alkuperätakuita, jotka todistavat uusiutuvana energiana hankitun sähkön alkuperän. Alkuperätakuujärjestelmän keskeinen rooli johtaa siihen, että niitä voidaan hyödyntää päästökompensaation keinoin ilman uusiutuvan energian tuotantokapasiteetin lisäystä, ja riski viherpesuväitteisiin kasvaa. Ilman tuotantokapasiteetin lisäystä ilmastotavoitteiden saavuttaminen on haastavaa, ja uusien PPA-sopimusten määrä rajoittuu luonnollisesti siihen tuotantoon, joka on saatavilla. Edelleen vastuullisuussääntelyn tarkoituksena on sitouttaa yritykset ilmastotavoitteisiin, jolloin myötävaikutus tuotantokapasiteetin lisäykseen PPA-sopimusten avulla tulisi selkeämmin huomioida myös raportoinnissa.

Tutkimus osoittaa, että PPA-sopimukset ovat tehokas ja oikeudellisesti kestävä väline uusiutuvan energian lisäämiseksi osana yritysten ilmastostrategiaa. Sopimuksilla voidaan lisätä uusiutuvan energian tuotantoa markkinaehtoisesti, mutta niiden käyttö vaatii tarkkaa sopimusteknistä osaamista sekä alkuperätakuiden sitomista osaksi sopimusta. Toisaalta PPA-sopimuksiin liittyy erityisesti hallinnollisia esteitä pk-yritysten näkökulmasta. EU:n tulisi edistää sopimusten standardointia, lisäohjeistusta ja riskienhallintaa sekä kehittää raportointia, jotta PPA-sopimuksista tulisi saavutettavampi ja vaikuttavampi väline ympäristövastuun toteuttamisessa.