Perukka, tekosana ja epänimikkö. Elias Lönnrotin, H. K. Koranterin ja G. E. Eurénin luomat sanaluokkatermit

Abstract

<p>Suomen kirjakielen historiassa 1800-luku on merkittävää kielen kehityksen aikaa, jolloin suomen kielen käyttöala laajenee ja suomen kielestä kehitetään sivistyskieli, jota voidaan käyttää kaikilla yhteiskunnan aloilla. Uusia sanoja ja termejä luodaan aloille, joilla ei ole aiemmin käytetty suomea. Myös suomen kielioppia aletaan kirjoittaa suomeksi. Lönnrot on ensimmäinen, joka kehittelee kielioppiterminologiaa suomeksi. Hän julkaisee termiehdotuksia <em>Mehiläisessä</em> 1830-luvulla ja kehittelee terminologiaa aina 1850-luvulle asti. Vuonna 1845 ilmestyy ensimmäinen suomenkielinen kielioppi, H. K. Koranterin koulukielioppi, ja myös G. E. Eurénin kielioppi (1852), joka on toinen tarkasteltavana olevista kieliopeista, on kansantajuinen oppikirja. </p><p>Artikkelin aiheena on Lönnrotin, Koranterin ja Eurénin luoma suomenkielinen sanaluokkaterminologia. Siinä tutkitaan, millaisia sananmuodostuskeinoja termejä luodessa on käytetty, miten termit motivoituvat ja millaisen systeemin ne muodostavat. Lisäksi selvitetään, löytyvätkö tarkasteltavana olevat termit Lönnrotin, Renvallin ja Eurénin sanakirjoista ja muista 1800-luvulla ilmestyneistä suomenkielisistä kieliopeista.</p><p>Lönnrot esittää useita variantteja sanaluokkatermeille, ja hän kehittelee omaa terminologiaansa jatkuvasti hyväksymällä osan vanhoista termeistään, hylkäämällä osan ja luomalla uusia termejä vanhojen rinnalle tai sijalle. Koranteri ottaa Lönnrotin luomia termejä sellaisinaan käyttöön ja luo omia termejä silloin, kun Lönnrotilta ei löydy kieliopissa tarvittavaa termiä. Eurén puolestaan kehittää omat suomenkieliset sanaluokkaterminsä, mutta hän hyödyntää myös Koranterin ja Lönnrotin luomia termejä.</p><p>Sanaluokkatermejä on muodostettu ennen kaikkea yhdistämällä mutta myös johtamalla. Lönnrotin, Koranterin ja Eurénin sanaluokkatermit muodostavat systeemejä, jossa rinnakkaiset käsitteet on pyritty muodostamaan samalla sananmuodostustavalla. Joidenkin sanaluokkatermien semanttinen motivaatio on peräisin latinankielisistä termeistä, mutta valtaosa termeistä on kotoperäisesti motivoituja. Arvid Genetz ja E. N. Setälä korvasivat aiemmat kotoperäiset sanaluokkatermit latinalaispohjaisilla termeillä, jotka ovat pääosin käytössä edelleen.</p>