Palveluyhteistyö terveydenhuollon organisaatioissa Case: Työterveyshuollon ja terveysliikuntatoimipisteen palveluyhteistyö työikäisten liikunnan edistämisessä

Abstract

Terveysliikunnalla on työkyvyttömyyden ennaltaehkäisevässä toiminnassa ratkaiseva rooli. Työikäisten toimintakyvyn lisäämiseksi ja säilyttämiseksi on tärkeää lisätä yhteistyötä työterveyshuollon ja liikuntapalveluita tuottavien organisaatioiden välillä. Myös terveydenhuollon kasvavat tehokkuusvaatimukset, talouden säästötoimet ja resurssien väheneminen ovat lisänneet paineita kehittää kokonaisvaltaisempia terveyspalveluita. Perinteisten toimintamallien muuttaminen yhteistyötä edistäviksi on kuitenkin koettu vaikeaksi tehtäväksi terveydenhuollon byrokraattisessa ja lainsäädellyssä toimintaympäristössä.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia työterveyshuollon ja terveysliikuntatoimipisteen kahdenvälistä palveluyhteistyötä työikäisen väestön liikuntaan ohjaamisessa. Tutkimuksen teoreettinen tausta muodostui yhteistyön sosiaalipsykologisista, talousteoreettisista ja liikkeenjohdollisista näkökulmista, joiden avulla pyrittiin lisäämään ymmärrystä yhteistyön organisoitumisen erilaisista luonteista. Tutkimusaineisto kerättiin kahdeksasta eri toimipisteestä, neljästä eri yhteistyösuhteesta. Työterveyshuollon ja terveysliikuntatoimipisteen yhteistyön toimivuuden tarkastelu ja analysointi konkretisoituvat organisoitumisen ja liiketoiminnan yhteistyön tarkasteluun kehitetyn Vesalaisen (2006) Partnership Monitor –mallin avulla.

Tutkimuksen mukaan voidaan olettaa, että palveluyhteistyö työterveyshuollon ja terveysliikuntatoimipisteen välillä luo onnistuessaan toimivan mallin työikäisten liikuntaan ohjaamiselle. Suurimmassa osassa tutkimukseen osallistuneista toimipisteistä yhteistyötä ei kuitenkaan saatu toimimaan. Syynä haastateltavat pitivät yhteistyön organisoimattomuutta, jolloin yhteistyön epämuodollisuus, yhteisten tapaamisten vähäinen määrä ja yhteisten tavoitteiden puuttuminen heikensivät yhteistyötä. Tuloksista kävi kuitenkin ilmi, että yhteistyöhön osallistuvien oma motivaatio, yhteiset näkemykset, kumppanin toiminnan tunteminen ja vuorovaikutuksen avoimuus lisäsivät yhteistyön toimivuutta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että yhteistyön taustalla vaikuttavat monet tekijät, jotka ovat riippuvaisia organisaatioiden erilaisista tarpeista ja motivaatiosta. Työterveyshuollon ja terveysliikuntatoimipisteen yhteistyöhön liittyvien tekijöiden tunteminen lisää ymmärrystä terveydenhuollon yhteistyön luonteesta ja mahdollisuudesta kehittää terveydenhuollon palveluyhteistyön toimintaa.