Mid-term satisfaction and outcome of open Latarjet procedure – a retrospective analysis of 90 operated patients

Abstract

Background: Latarjet operation has gained growing popularity in treating anteroinferior shoulder instability. The aim of this study was to evaluate clinical and radiological outcomes after an open Latarjet procedure. Materials and methods: Patient data regarding open Latarjet operation at Turku University Hospital between 2007 and 2018 was retrieved together with data on possible prior and/or revision surgeries. The patients were called for a follow-up visit where clinical and radiological treatment outcome were evaluated. Results: 123 Latarjet operations were performed during the 12 year period, and 90 patients (91 shoulders) were available for questionnaire follow-up (drop-out rate 26 %) at mean 7.9 years (SD 2.8) follow-up. The mean age of the patients at index operation was 33.6 (SD 13.0). 39 (43 %) operations were performed as a revision to a prior arthroscopic soft tissue operation to treat instability. 88 (98 %) patients were very satisfied or satisfied to treatment outcome at follow-up. 5 (6 %) of the patients reported re-dislocation during the follow-up. The mean VAS score at follow-up was 0.4 (SD 1.1), SSV 7.5 (SD 1.1), and WOSI 82.1 (SD 19.2). Control radiographs were available in 66 shoulders. Radiographs showed osteoarthritis of the glenohumeral joint at follow-up in 8 patients with a progression in 5 patients when compared to preoperative imaging. The transferred coracoid was radiologically flush, medial, or lateral in 65 (71 %), 1 (1 %) and 0 patients, respectively. Conclusion: Latarjet operation in the treatment of anteroinferior instability of the shoulder is associated with high patient satisfaction and low risk of re-dislocation in mid-term follow-up.

Leikkaushoito uusiutuvan olkapään epävakauden hoidossa on useimmiten kannattavaa parantamaan sekä olkapään toimintakykyä että vakautta, mutta myös välttämään myöhempi lapaluun ja olkaluun välisen nivelen kuluma, joka aiheuttaa potilaalle oireita. Pehmytkudokseen kohdistuvissa toimenpiteissä, kuten Bankartin toimenpiteessä, on suuri riski hoidon epäonnistumiselle ja olkapään uudelleen sijoiltaanmenolle, erityisesti nuorilla ja fyysisesti aktiivisilla potilailla. Michael Latarjet kuvasi 1954 toimenpiteen olkapään epävakauden hoidossa, jossa korppilisäkkeen siirto saisi aikaan aiempaa paremman vakauden olkapäähän. Siitä lähtien Latarjetin toimenpide on todettu tehokkaaksi ja yhä jatkuvasti suositummaksi leikkausmenetelmäksi, ja siitä on edelleen kehitetty useita edistyksellisempiä leikkaustekniikoita. Latarjetin operaatiossa korppilisäke katkaistaan ja siirretään yhdessä m. biceps brachiin sekä m. brachialiksen muodostaman jänteen kanssa m. subscapulariksen läpi lapaluun kaulaan, ja kiinnitetään lapaluun nivelkuopan eli glenoidan reunan viereen. Tämä uudenlainen rakenne saa aikaan vakaamman vaikutuksen perustuen sekä luiseen että pehmytkudoksiseen rakenteeseen. Latarjetin epäanatominen luonne on kuitenkin nostanut esiin huolen sen pitkäaikaisvaikutuksista lapaluun ja olkaluun välisen nivelen rappeumaan. Lisäksi potilaiden tyytyväisyys tulokseen sekä toimenpiteen vakauttavan vaikutuksen kesto on kyseenalaistettu. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli arvioida keskipitkän seuranta-ajan jälkeen potilaiden tyytyväisyyttä sekä uusia sijoiltaanmenoja avoimen Latarjetin leikkauksen jälkeen. Arvioimme sekä kliinisiä että radiologisia tuloksia. Tutkimuksen hypoteesi oli, että potilastyytyväisyys olisi korkea sekä uusintaluksaatioiden määrä matala. Tutkimuksen aineisto koottiin Turun yliopistollisessa keskussairaalassa vuosina 2007-2018 avoimella Latarjet toimenpiteellä hoidetuista potilaista sekä heille mahdollisesti tehdyistä aikaisemmista ja uusintaleikkauksista. Potilaista arvioitiin kliinisiä sekä radiologisia hoidon tuloksia. Latarjet toimenpiteitä suoritettiin tuona aikana 123, joista 90 potilasta (91 olkapäätä) olivat saatavilla vastaamaan seurantakyselyyn. Potilaiden iän keskiarvo Latarjet toimenpiteen aikaan oli 33,6 (keskihajonta 13,0) ja keskimääräinen seuranta-aika oli 7,9 (keskihajonta 2,8) vuotta. 39 (43 %) näistä toimenpiteistä suoritettiin revisioina jonkin tähystyksellisen pehmytkudosleikkauksen jälkeen hoitamaan epävakautta olkapäässä. 88 (97 %) potilaista kertoi olevansa erittäin tyytyväinen hoidon tulokseen. 5 (5 %) potilaista raportoi kokeneensa uudelleen sijoiltaanmenon olkapäässä seuranta-ajan aikana. Seuranta-ajan VAS keskiarvo oli 0,4 (keskihajonta 1,1), SSV keskiarvo 7,5 (keskihajonta 1,1) sekä WOSI 82,1 (keskihajonta 19,2). Kontrollikuvat osoittivat merkittävää nivelrikkoa seurannassa 8 (9 %) potilaalla, joista 5 (5 %) potilaalla oli tapahtunut merkittävää etenemistä nivelrikossa verrattuna preoperatiiviseen kuvaan. Korppilisäkkeen asemointi oli hyvä 65 (71 %) potilaalla, mediaalisesti siirtynyt 1 (1 %) potilaalla sekä lateraalisesti siirtynyt 0 potilaalla seurantakuvassa. Tutkimuksen päätelmäksi saimme, että hoidettaessa olkapään anterioinferiorista epävakautta Latarjetin toimenpiteellä, on se yhteydessä korkeaan potilastyytyväisyyteen sekä matalaan riskiin uudelleen sijoiltaanmenoon keskimittaisen seuranta-ajan jälkeen.