Opettajien käsityksiä ilmiölähtöisestä oppimisesta ja ilmiölähtöisen opetuksen toteuttamisesta

Abstract

Tämän tutkimuksen tehtävänä oli tarkastella ilmiölähtöiseen oppimiseen ja opetukseen liittyviä opettajien käsityksiä. Tutkimuksen kohteena olivat neljän eri kunnan opettajat ja opettajien täyttämä sähköinen kyselylomake. Kyselyaineiston tavoitteena oli vastata tutkimuksen kahteen tutkimuskysymykseen, joista ensimmäinen käsitteli erilaisten oppimistapojen ja ilmiölähtöisyyden sisältymistä opettajien opetuskäsityksiin, toinen ilmiölähtöisen ja monilukutaitoon perustuvan opetuksen toteuttamista. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja sen analyysimenetelmänä käytettiin fenomenografista analyysia. Aineiston löydökset jaettiin fenomenografisen analyysin mukaisesti kategorioihin, jotka perustuivat vastausaineistosta ilmenneiden käsitysten samankaltaisuuksiin ja eroihin. Lopputuloksista muodostettiin hierarkkinen malli, eli synteesi, joka kertoi opettajien opetuskäsitysten ja ilmiölähtöisen opetuksen toteuttamisen suhteesta. Tutkittavien opetuskäsitykset nojasivat oppimisen tapojen huomioimiseen mahdollisimman monipuolisilla tavoilla, jotka olivat todellisuudessa ilmiölähtöisiä. Jotkut opettajista toteuttivat ilmiölähtöistä opetusta pienimuotoisesti päivittäin, mutta enemmistö ainoastaan monialaisten ajanjaksoina. Ilmiölähtöistä opetusta toteutettiin vuorovaikutteisilla oppimistavoilla, jossa oppilaskeskeisyys ja sille oleelliset toimintatavat selkeästi painottuivat. Ilmiölähtöisyyteen suhtautuminen jakoi opettajajoukkoa kahtia. Tämän kahtiajaon motiiviksi ilmeni ilmiölähtöisen opetuksen hallitsemattomuus, sillä tutkittavien mukaan se oli onnistuessaan tuloksia tuottavaa ja ihanteellista, epäonnistuessaan lähes kaaosmaista.