Kansainväliset monimuotokuljetukset ja rahdinkuljettajan vastuu tavaravahingoista

Abstract

Monimuotokuljetukset ovat kuljetuksia, joissa tavara kuljetetaan kahta tai useampaa kuljetusmuotoa käyttäen mutta siten, että koko kuljetusta hallitaan ainoastaan yhden kuljetussopimuksen avulla. Kuljetussopimuksen solminut päärahdinkuljettaja ottaa vastuun koko kuljetusketjusta suhteessa kuljetusasiakkaaseen. Monimuotomuotokuljetussopimuksille ei ole omaa lainsäädäntöään. Kuljetusmuotokohtaisten yleissopimusten pakottavasta luonteesta seuraa, että näitä, yhtä kuljetusmuotoa silmällä pitäen luotuja yleissopimuksia joudutaan soveltamaan monimuotokuljetussopimuksiin. Tätä kutsutaan verkostoperiaatteeksi.

Verkostoperiaatteesta seuraa, että kuljetuksen aikana tapahtuneeseen tavaravahinkoon sovelletaan sitä kuljetusmuotokohtaista yleissopimusta, jota sovelletaan siihen kuljetusmuotoon, jonka kuljetettavana tavara oli, kun tavaravahinko tapahtui. Verkostoperiaate ei kuitenkaan vastaa modernien kansainvälisten kuljetusten ja kaupallisen todellisuuden tarpeita. Ongelmia syntyy etenkin sellaisten tavaravahinkojen osalta, joita ei voi paikantaa tietyn kuljetusosuuden aikana tapahtuneiksi. Tätä taustaa vasten tutkielmassa arvioidaan rahdinkuljettajan tavaravahinkovastuun muodostumista kansainvälisissä monimuotokuljetuksissa sekä de lege lata - että de lege ferenda -näkökulmasta.

Tutkielmassa selvitetään päärahdinkuljettajan tavaravahinkovastuun muodostumista de lege lata, samalla kun verkostoperiaate on jatkuvan kriittisen tarkastelun kohteena. De lege lata -tutkimusosuudesta saatua tietoa vasten tutkielmassa arvioidaan vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia päärahdinkuljettajan tavaravahingon muodostamiseksi de lege ferenda. Tutkielmassa tunnistetaan yhtäältä, että verkostoperiaatteesta on käytännössä hankala päästä eroon, sillä kuljetusmuotokohtaisten yleissopimusten pakottava soveltamisala kattaa myös monimuotokuljetussopimukset. Toisaalta tutkielmassa todetaan, että tuomioistuimet ovat tulkinneet yleissopimusten pakottavuutta vaihtelevasti. Tämän vuoksi on perusteltua käydä keskustelua myös monimuotokuljetussopimuksen sopimusoikeudellisesta luonteesta ja sopimustyyppijaottelusta.