Hopea-diamiinifluoridin käyttö hammaslääketieteessä: vaikutus dentiinin permeabiliteettiin, karieksen hallintaan ja vihlonnan hoitoon

Abstract

Hopeadiaminfluoridi (SDF) on hammaslääketieteessä käytettävä väritön liuos, jota hyödynnetään erityisesti karieksen pysäytyshoidossa biofilmin eliminointiin sekä dentiinin hypersensitiivisyyden hoidossa. Aine kehitettiin Japanissa 1960-luvulla karieksen pysäytyshoitoon, mutta sen käyttö väheni 1990-luvulla paikkaushoidon kehittymisen myötä. Viime vuosina kiinnostus SDF:ää kohtaan on kuitenkin lisääntynyt non- ja mini-invasiivisten hoitomenetelmien yleistyessä. Hopea-diamiinifluoridi on emäksinen liuos, joka sisältää hopea-, fluori- ja ammoniumioneja. Lisäksi markkinoilla on vesipohjaisia hopeafluoridi (SF) -liuoksia, jotka sisältävät hopea-, ja fluori- ioneja. Hopeaionilla on antibakteerinen vaikutus, ja fluori edistää remineralisaatiota. Sekä ammoniakki että vesipohjaiset hopeafluoridiliuokset ovat osoittautuneet tehokkaiksi dentiinikarieksen ehkäisyssä ja hoidossa sekä vihlontaoireiden lievittämisessä. Tämän syventävien opintojen kirjallisen työn aiheena on SDF:n käyttö hammaslääketieteessä. Kirjallisuuskatsauksen aineistona käytetään PubMed- ja Embase-tietokannoista haettuja julkaisuja, joita on haettu hakusanoilla ”silver diamine fluoride”, ”SDF”, ”dental tubules”, ”caries”, ”caries arrest, ”dentin hypersensitivity”, ”non-invasive caries treatment”, ”dentin permeability” sekä niiden eri yhdistelmillä. Työhön sisältyvä in vitro -tutkimus on toteutettu laboratorio-olosuhteissa. Tutkimuksessa arvioidaan kahden ammoniakkipohjaisen hopea-diamiinifluoridivalmisteen (SDF) ja yhden vesipohjaisen hopeafluoridivalmisteen (SF) vaikutusta dentiinin permeabiliteettiin ja vertaillaan ammoniakki- ja vesipohjaisten aineidenvalmisteiden vaikutuksia sekä kaliumjodidin (KI) vaikutusta permeabiliteettiin hopea-fluoridiliuoksen jälkeen applikoituna.