Virtuaaliset oppimisympäristöt instrumenttiopetuksessa – Rocksmith kitaran- ja bassonsoiton opettajana

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan mahdollisuuksia virtuaalisten oppimisympäristöjen käyttöön instrumenttiopetuksessa. Tutkielma kohdistuu tarkemmin kitaran ja bassonsoitonopetukseen laadittuun Rocksmith-oppimispeliin, joka on kehittynyt viihteellisten musiikkipelien traditiosta. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti pelin palautejärjestelmää, vuorovaikutusta sekä oppimisen siirtovaikutuksia. Tutkimukseen osallistui 11 Sibelius-akatemian ja Bergenin yliopiston musiikin opiskelijaa sekä opettajaa. Tutkimukseen osallistuneilla oli vuosi aikaa perehtyä itse pelaten oppimispeliin, jonka jälkeen he osallistuivat pitämiimme täsmäryhmähaastatteluihin. Täsmäryhmähaastattelut noudattivat edellä mainittujen teemojen puitteissa puolistrukturoitujen teemahaastattelujen traditiota. Aineistonkäsittelynä hyödynnettiin teemoittelua ja tyypittelyä.

Tuloksista heijastui voimakas vastakkainasettelu suhtautumisessa virtuaalisiin oppimisympäristöihin ja niiden mahdollisuuksiin instrumentinsoiton opetuksessa. Osa haastatelluista oli valmis näkemään Rocksmith-oppimispelillä hyvin laajoja sovellutuksia perinteisen opetuksen yhteydessä, ja oli kokenut myös itse hyötyvänsä pelin tarjoamasta ohjauksesta. Vähemmän pelaamisen maailmaan ja virtuaalisten oppimisympäristöjen hyödyntämiseen tottuneet eivät nähneet pelin tarjoavan vastaavaa määrää hyötyä nähtyyn vaivaan suhteutettuna.

Tulosten perusteella eniten yksilöllisiä eroja löydettiin sekä virtuaalisessa ympäristössä opiskelun motivoivuudessa että kokemuksissa Rocksmith-oppimispelin palautejärjestelmän toimivuudesta. Yhteinen konsensus löydettiin kuitenkin siinä, miten virtuaalisen oppimisympäristön nähtiin valmentavan pelaajaa lähinnä instrumentin tekniseen hallintaan jättäen musiikin sosiaalisen puolen vähemmälle huomiolle.

Tämän tutkielman perusteella näyttää siltä, että virtuaaliset oppimisympäristöt ovat kehittymässä osaksi musiikin opetusta laajallakin rintamalla. Virtuaalisten oppimisympäristöjen käyttöön liittyvät tekniset ongelmat ovat jo tällä hetkellä ratkaistavissa. Hyödyntämällä virtuaalisia ympäristöjä instrumenttiopetuksessa voidaan saavuttaa suuria etuja ja joustavuutta. Tutkielman kirjoitushetkellä näyttää kuitenkin musiikin sosiaalisen ulottuvuuden kohdalta siltä, ettei instrumenttiopetusta voida kokonaan ulkoistaa virtuaalisille oppimisympäristöille, vaan opetus vaatii aina myös henkilökohtaista ohjausta, jos tavoitteena on saavuttaa myös vuorovaikutuksellisia taitoja musiikissa.