Organisaation reagointi ja suhtautuminen väärinkäytöksistä ilmoittamiseen ammattilaisten kokemana : Integratiivinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Väärinkäytöksistä ilmoittaminen on keskeinen keino edistää potilasturvallisuutta ja hoidon laatua terveydenhuollossa. Ilmoittaminen ei kuitenkaan ole ammattilaiselle yksiselitteisesti turvallinen tai neutraali teko, vaan siihen voi liittyä epävarmuutta, pelkoa ja huolta mahdollisista seurauksista. Aiemmassa tutkimuksessa väärinkäytöksistä ilmoittamista on tarkasteltu erityisesti ilmoituskanavien, organisaation rakenteiden ja toimintakulttuurin näkökulmista, mutta vähemmän huomiota on kohdistunut siihen, miten terveydenhuollon ammattilaiset kokevat organisaation reagoinnin ja suhtautumisen väärinkäytöksistä ilmoittamiseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksia organisaation reagoinnista ja suhtautumisesta väärinkäytöksistä ilmoittamiseen sekä tarkastella, miten nämä ilmenevät ilmoittamisprosessissa ja millaisia seurauksia niillä on ilmoittamiselle. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä organisaation suhtautumisesta väärinkäytöksistä ilmoittamiseen ja sen merkityksestä ammattilaisten kokemuksiin ja toimintaan. Tutkimus toteutettiin integratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineisto haettiin PubMed-, CINAHL-, Cochrane- ja Scopus-tietokannoista sekä manuaalisella haulla. Katsaukseen valittiin 14 alkuperäistutkimusta. Tutkimusten laatu arvioitiin Mixed Methods Appraisal Tool -menetelmällä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä soveltaen. Tulokset osoittivat, että väärinkäytöksistä ilmoittaminen terveydenhuollossa on monivaiheinen prosessi, jossa väärinkäytöksen luonne, ammattilaisen kokema turvallisuus, organisaation toimintatavat ja aiemmat kokemukset liittyvät toisiinsa. Organisaation reagointi ja suhtautuminen näyttäytyivät ammattilaisten kokemuksissa keskeisinä tekijöinä, jotka vaikuttivat ilmoittamisen turvallisuuteen, merkityksellisyyteen ja tulevaan ilmoittamishalukkuuteen. Puutteellinen, välttelevä tai kielteinen reagointi heikensi luottamusta organisaatioon, lisäsi ilmoittajien kuormitusta ja vahvisti hiljaisuuden kulttuuria. Johdonmukainen, tukeva ja oikeudenmukainen reagointi puolestaan vahvisti luottamusta ja edisti avointa puhumisen kulttuuria. Väärinkäytöksistä ilmoittamista ei tulisi tarkastella ainoastaan yksittäisen ammattilaisen velvollisuutena, vaan myös organisaation vastuuna. Ilmoittajien tukeminen tulisi nähdä osana potilasturvallisuuden ja laadunhallinnan kokonaisuutta. Ilmoittamisen turvallisuutta voidaan vahvistaa selkeillä toimintamalleilla, ilmoittajalle annettavalla tuella, palautteella ja vastuullisella ilmoitusten käsittelyllä. Jatkotutkimuksessa tulisi keskittyä väärinkäytösilmoitusten käsittelyprosesseihin, ilmoittajien tuen ja turvallisuuden kokemuksiin, eri terveydenhuollon toimintaympäristöihin sekä esihenkilöiden ja organisaatiojohdon näkökulmiin.

Whistleblowing is a key factor in promoting patient safety and the quality of care in healthcare. However, reporting wrongdoing is not a straightforward, safe, or neutral act for healthcare professionals, as it may involve uncertainty, fear, and concerns about potential consequences. Previous research has mainly examined whistleblowing from the perspectives of reporting systems, organizational structures, and organizational culture. Less attention has been given to how healthcare professionals experience organizational responses and practices related to whistleblowing. The purpose of this study was to describe healthcare professionals’ experiences of organizational responses and practices related to whistleblowing, and to examine how these appear in the reporting process and the consequences they have for reporting. The study aimed to increase understanding of organizational practices related to whistleblowing and their significance for professionals’ experiences and actions. This study was conducted as an integrative literature review. The data were collected from the PubMed, CINAHL, Cochrane, and Scopus databases, as well as through manual searching. A total of 14 original studies were included in the review. The quality of the studies was assessed using the Mixed Methods Appraisal Tool. The data were analyzed using an inductive content analysis approach. The results indicate that whistleblowing in healthcare is a multi-phase process in which the nature of wrongdoing, professionals’ perceived safety, organizational practices, and previous experiences are interconnected. Organizational responses and practices emerged as key factors influencing the perceived safety, meaningfulness, and future willingness to report. Inadequate, avoidant, or negative responses weakened trust in the organization, increased the burden on whistleblowers, and reinforced a culture of silence. In contrast, consistent, supportive, and fair responses strengthened trust and promoted a culture of open communication. Whistleblowing should not be viewed solely as an individual responsibility of healthcare professionals, but also as an organizational responsibility. Supporting whistleblowers should be seen as part of patient safety and quality management. The safety of reporting can be strengthened through clear procedures, support for whistleblowers, feedback, and responsible handling of reports. Future research should focus on reporting processes, support and safety experiences, diverse healthcare contexts, and the perspectives of managers and organizational leadership.