Jätearviointikriteerit ja materiaalien hyödyntäminen osana kiertotaloutta

Abstract

Kiertotalous tavoittelee materiaalien parempaa hyödyntämistä ja jätteiden synnyn minimointia. Luonnonvarojen kestävä ja parempi käyttö sekä neitseellisten raaka-aineiden saatavuus tulevaisuudessa ovat nykyisen Euroopan unionin ympäristöpolitiikan tavoitteena. Keskustelu kierrätysyhteiskunnasta on siirtynyt kokonaisvaltaisempaan ajatukseen kiertotaloudesta, jossa jätettä ei synny ja samalla luodaan uusia työpaikkoja ja taloudellista kasvua. Jätesääntely on avainasemassa jätteen määrän vähentämisessä. Jätteisiin sidotut luonnonvarat halutaan hyödyntää nykyistä paremmin, mutta itse jätteen määritelmä aiheuttaa edelleen epäselvyyttä ja tämä vaikuttaa materiaalien hyödyntämiseen. Jätehierarkian nähdään olevan avainasemassa jätesääntelyn paremman soveltamisen toteuttamisessa. Jätteen käsitteen tulkinnan osalta Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntö on ollut avainasemassa ja ratkaisukäytännön pohjalta luodut arviointikriteerit vaikuttavat niin jätteen olemassa olon arvioimiseen kuin siihen, milloin jätettä ei ole olemassa. Tutkielmassa tarkastellaan jätepolitiikan ja jätesääntelyn sekä Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännössä luotujen jätearviointikriteerien kehittymistä ja peilataan niitä tavoiteltuun kiertotalouspolitiikkaan. Jätearviointikriteerit liittyvät niin jätteen, sivutuotteen kuin jäteluokittelun päättymisen arvioimiseen. Jätteen käsitteen ydin on materiaalin haltijan toiminnan tarkastelussa, toisin sanoen siinä, hävitetäänkö tarkastelun kohteena oleva materiaali vai ei. Tämä vaikuttaa erilaisten materiaalien hyödyntämiseen ja liikkumiseen. Koko kiertotalouden ydin on materiaalien kierto taloudessa.