Ympäristötekijöiden vaikutus allergisen astman kehittymiseen lapsilla

Abstract

Astma on lasten yleisin pitkäaikaissairaus, jota esiintyy 6–10 % lapsista. Lapsuuden yleisin muoto on allerginen astma. Se on keuhkoputkien limakalvojen tulehduksellinen sairaus, johon liittyy keuhkoputkien supistumistaipumus. Oireisiin kuuluvat limaneritys, yskä, hengenahdistus sekä hengityksen vinkuna. Näille oireille on tyypillistä vaihtelevuus vuorokaudenajan, vuodenaikojen sekä allergeeneille altistumisen mukaan. Allergisen astman diagnoosien määrä on kasvanut lapsilla viime vuosikymmenet etenkin vauraissa kehittyneissä maissa keskimäärin 0,13 % vuodessa ja kaikissa ikäryhmissä sairastuneiden määrän arvioitu kasvavan 50 % joka kymmenes vuosi. Allergisella astmalla on kauaskantoisia vaikutuksia aikuisikään saakka ja se voi pahimmillaan johtaa korkeampaan kuolleisuuteen, mikä on yleisempää kehittyvissä maissa. Sairauden puhkeamisesta on muodostettu kolme vaihtoehtoista hypoteesia: hygienia-, biodiversiteetti- ja epiteeliestehypoteesi, jotka kaikki ovat kytköksissä kehon ulkopuolelta tuleviin tekijöihin. Erilaiset ympäristötekijät voivat aiheuttaa perinnöllisesti alttiille lapsille allergisen astman puhkeamisen. Hygieniahypoteesin mukaan altistuminen erilaisille taudinaiheuttajille kuten loisille voi vaikuttaa ehkäisevästi ei-tarttuviin tauteihin kuten allergiseen astmaan ja atooppiseen ihottumaan, mutta tulokset eivät ole kaikilta osin yhteneviä. Uudempana teoriana on esitetty biodiversiteettihypoteesi, jonka mukaan yhteys erilaisiin luonnon ympäristöihin lisää ihmisen kehossa elävien mikro-organismien lajimäärää. Tällöin lajien määrän kasvu tasapainottaa vastustuskykyä ja suojaa sekä tulehduksellisilta sairauksilta että erilaisilta allergioilta. Lajien määrän vähentyessä ympäristöön liittyvien tekijöiden takia alttius sairastumiseen kasvaa. Näitä aiempia hypoteeseja täydentämään on kehitetty epiteelin läpäisyestehypoteesi, jonka mukaan ulkoiset tekijät kuten siivouksessa käytetyt kemikaalit, pölypunkkien allergeenit sekä mikromuovit häiritsevät keuhkojen epiteelin normaalia toimintaa, mikä johtaa tulehdusreaktioon. Negatiivisesti kehon mikro-organismeihin vaikuttavia eli allergiselle astmalle altistavia tekijöitä lapsuudessa ovat syntyminen keisarileikkauksella, antibiootit ensimmäisen kuukauden aikana syntymästä, äidinmaidonkorvikkeen käyttö äidinmaidon sijaan sekä kaupungissa asuminen. Nämä tekijät yksipuolistavat lapsen kehon mikrobistoa, jolloin kehon vastustuskyky heikkenee ja alttius tulehduksellisiin sairauksiin lisääntyy. Myönteisesti vaikuttavia suojaavia tekijöitä ovat vastaavasti alatiesynnytyksestä, imetyksestä sekä maaseutumaisesta ja runsaslajisesta kasvuympäristöstä peräisin olevat bakteerikannat. Vaikka allergisen astman syntyyn vaikuttavia tekijöitä tunnetaan useita, vielä toistaiseksi on epäselvää, kuinka suuri vaikutus eri tekijöillä on. Suojaavat tekijät tunnetaan pääpiirteittäin huonosti. Selvittämättä on vielä esimerkiksi se, että johtuvatko myönteiset vaikutukset yksittäisistä bakteerilajeista vai eri lajien kokonaismäärästä kehossa. Tutkimusten mukaan on kuitenkin selvää, että kehon omaan mikrobiomiin ja tätä kautta astman puhkeamiseen lapsuudessa voidaan vaikuttaa jo ennen syntymää ja lisäksi varhaislapsuuden kasvuympäristöllä voi olla joko suotuisa tai epäsuotuisa vaikutus astman kehittymiseen.