Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden tunteiden hallinta- ja säätelystrategiat

Abstract

Lastensuojelun sosiaalityö on luonteeltaan vaativaa ja kuormittavaa tunnetyötä, jossa sosiaalityöntekijät kohtaavat päivittäin piileviä, tiedostamattomia, voimakkaita, monimutkaisia ja keskenään ristiriitaisia tunteita työskennellessään lasten ja perheiden kanssa. Tunteet voivat näyttäytyä sekä ammatillisena voimavarana että riskinä: hallittuina ne tukevat laadukasta sosiaalityötä ja sosiaalityöntekijän hyvinvointia, käsittelemättöminä ne voivat vääristää ammatillista harkintaa, heikentää asiakasturvallisuutta ja aiheuttaa uupumusta. Kyky hallita omia tunteita tehokkaasti on keskeistä sosiaalityöntekijän roolissa. Vaikka kiinnostus tunnetyötä kohtaan on kasvanut kansainvälisessä tutkimuksessa, lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden tunteiden hallinta- ja säätelystrategioita on tutkittu edelleen verrattain vähän. Tämä laadullisen tutkimuksen pro gradu - tutkielma tarkastelee integroivan kirjallisuuskatsauksen keinoin, millaisia tunteiden hallinta- ja säätelystrategioita lastensuojelun sosiaalityöntekijät käyttävät työssään. Aineisto analysoidaan teoriaohjaavalla laadullisella sisällönanalyysillä. Teoriaohjaavan analyysin teoreettinen viitekehys rakentuu Arlie Hochschildin tunnetyön teorian varaan, ja sitä täydennetään aineistosta nousevien emotionaalisen dissonanssin ja psykologisen turvallisuuden käsitteillä. Tutkielman aineisto (N=16) muodostuu englanninkielisistä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, jotka on julkaistu vuosina 2006-2025. Ne sijoittuvat pääosin Pohjois-Eurooppaan (N=14). Analyysissä tunnistetaan kolme tunteiden hallinta- ja säätelystrategiaa: etäännyttävät, integroivat sekä ratkaisemattomaan ristiriitaan jäävät strategiat. Etäännyttävät strategiat, kuten pintanäyttely, emotionaalinen etäännyttäminen, defensiivinen vetäytyminen, bravado, kognitiivinen uudelleen määrittely sekä äänettömyys ja pakkosopeuttaminen suojaavat ammatillista toimintakykyä kuormittavissa tilanteissa lyhyellä aikavälillä. Pitkäkestoisina ne voivat johtaa emotionaaliseen dissonanssiin, uupumukseen ja asiakasturvallisuuden heikkenemiseen. Integroivat strategiat, kuten syvänäyttely, reflektiivinen käsittely, asiakkaiden puolesta taistelu, huumori sekä kollegiaalinen tuki ja vertaissuhteet mahdollistavat tunteiden hyödyntämisen ammatillisena resurssina, tukien lapsikeskeistä arviointia, sosiaalityöntekijän hyvinvointia ja ammatillista identiteettiä. Ratkaisemattomaan ristiriitaan jäävät strategiat, kuten läpi harmaan kiven -strategia, splitting ja sosiaaliset puolustusmekanismit kuvaavat tilaa, jossa sosiaalityöntekijä sinnittelee jatkuvassa emotionaalisessa dissonanssissa. Strategian avulla on mahdollista jatkaa työskentelyä niukoista resursseista huolimatta, mutta sekä työntekijän hyvinvointi että työn laatu kärsivät pitkällä aikavälillä. Löydökset osoittavat, että tunteiden hallinta- ja säätelystrategiat ovat erottamaton osa lastensuojelun tunnetyötä. Tunteiden hallinta kumpuaakin ennen kaikkea organisaatiokulttuurista ja organisaation rakenteellisista edellytyksistä, eivätkä ole ensisijaisesti riippuvaisia yksilön persoonallisuudesta. Esimerkiksi integroivat strategiat edellyttävät toteutuakseen psykologista turvallisuutta, organisatorista tukea ja matalia dissonanssitasoja. Reflektiivisen työnohjauksen lisääminen, tunnetyön koulutus sekä psykologisesti turvallisten rakenteiden luominen ovat keskeisiä toimenpiteitä, jotka vahvistavat integroivien strategioiden käyttöä. Lisäksi on perusteltua olettaa, että integroivien strategioiden lisääntynyt käyttö vähentäisi lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden suurta vaihtuvuutta. Tämä tutkielma täydentää kotimaista ja kansainvälistä tutkimusta lastensuojelun tunnetyöstä, luoden avauksia tuleville tutkimuksille erityisesti vastavalmistuneiden sosiaalityöntekijöiden tunnetyön, organisaatioiden tunnekulttuurin, työhyvinoinnin ja henkilöstön pysyvyyden osalta.