Ympäristötekijöiden yhteys muistisairaan potilaan orientaation tukemiseen sairaalahoidon aikana : narratiivinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Muistisairaudet ovat kasvava kansanterveydellinen haaste väestön ikääntyessä, jonka vuoksi myös hoidon tarve, kustannukset sekä terveydenhuollon kuormitus lisääntyvät. Muistisairaus heikentää muistia, aistihavaintoja ja kognitiivisia kykyjä, mikä voi aiheuttaa vaikeuksia sairaalaympäristön hahmottamisessa ja lisätä riskiä orientaatiokyvyn heikkenemiseen sekä akuutteihin sekavuustiloihin sairastumiseen. Vaikka koti- ja hoivaympäristöjen merkitystä muistisairaan orientaatiokyvyn tukemisessa on tutkittu paljon, sairaalaympäristöön sijoittuva tutkimus on toistaiseksi vähäistä. Tämän tutkielman tarkoituksena oli kuvata ympäristötekijöitä, joilla voidaan tukea muistisairaan potilaan orientaatiota sairaalahoidon aikana. Tutkielma toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineisto valittiin systemaattisen tiedonhaun kautta PubMed-, CINAHL- ja Cochrane-tietokannoista sekä manuaalisella haulla helmikuun 2025 aikana. Tietokantahaku tuotti yhteensä 262 hakutulosta, joista tutkielmaan valittiin mukaanotto- ja poissulkukriteerein kuusi (6) alkuperäistutkimusta. Manuaalisella haulla mukaan valittiin kaksi (2) tutkimusta täydentämään aineistoa, joten tutkielman lopullinen aineisto koostui kahdeksasta (8) alkuperäistutkimuksesta. Tutkielmaan valitut alkuperäistutkimukset arvioitiin JBI:n arviointikriteeristöillä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Tutkielman tulosten perusteella muistisairaan orientaatiota sairaalahoidon aikana voidaan tukea fyysisillä, sosiaalisilla ja psyykkisillä ympäristötekijöillä. Fyysisessä ympäristössä korostuvat esteettömät ja turvalliset tilaratkaisut, hoitohenkilökunnan näkyvyys, visuaaliset elementit, kuten tilojen värikoodaukset ja selkeät opasteet, sekä optimaalinen valaistus- ja melutaso. Sosiaalinen ympäristö tukee orientaatiota kodinomaisilla sosiaalisilla tiloilla, omaisten läsnäolon mahdollistamisella sekä hoitohenkilökunnan vuorovaikutustaidoilla ja positiivisilla asenteilla muistisairaita kohtaan. Psyykkisen ympäristön osalta keskeistä on turvallisuuden ja tuttuuden tunteet, toimintakyvyn ylläpito sekä henkilökunnan osaaminen muistisairaan potilaan hoitotyöstä. Tulokset tukevat aiempaa tutkimustietoa siitä, että orientaation tukeminen sairaalaympäristössä vaatii moniulotteista lähestymistä. Aihetta on tutkittu sairaalaympäristössä vielä vähän, joten lisätutkimukselle on selkeä tarve.