Verrokkiyrityksen vaikutus listautumisen alihinnoitteluun
548.63 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset3
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Listautuvien yritysten on havaittu hinnoittelevan osakkeensa systemaattisesti markkinoiden arvostusta matalammaksi. Tämä alihinnoitteluksi kutsuttu ilmiö on yksi rahoitustieteen pitkäikäisimmistä anomalioista ja sitä mitataan markkinoiden arvonkehityksen suhteena merkintähintaan. Aiempi tutkimus on luonut ilmiölle useita epäsymmetriseen informaatioon perustuvia selitysmalleja, ja lisäksi havainnut vertailukelpoisten yritysten vaikuttavan yhtiön arvostusepävarmuuteen (mm. Welch 1989; Rock 1986; Bhojraj & Lee 2002; Kim & Ritter 1999). Verrokkiryhmän ja alihinnoittelun välistä yhteyttä ei kuitenkaan ole Helsingin pörssin kontekstissa empiirisesti tarkasteltu, vaikka pörssin kapea toimialarakenne tekee aiheesta viitekehyksessään kiinnostavan. Tutkielman tutkimuskysymyksenä on, onko verrokkiryhmän olemassaololla tilastollisesti merkitsevää yhteyttä listautumisannin alihinnoitteluun Helsingin pörssissä.
Tutkielma tarkastelee 57 yhtiön otoksen avulla verrokkiryhmän olemassaolon yhteyttä listautumisannin alihinnoitteluun Helsingin päälistalla ja First North -markkinapaikalla vuosina 2014-2024. Verrokki on määritelty samalla NAICS-toimialalla ja samalla markkinapaikalla toimivaksi yhtiöksi. Tutkimusmenetelmänä käytetään monimuuttujaregressiota, jossa selittävinä muuttujina ovat verrokin olemassaoloa kuvaava “dummy” ja verrokkien lukumäärä. Kontrollimuuttujina käytetään OMXH25-pistelukua, logaritmimuotoista liikevaihtoa ja liikevoittoprosenttia.
Tulokset antavat suuntaa antavaa näyttöä verrokkiryhmän olemassaolon ja alihinnoittelun positiivisesta yhteydestä. Verrokkidummyn kerroin on parhaimmillaan 0,179 kymmenen prosentin merkitsevyystasolla. Toisin sanoen verrokin omaava yritys alihinnoitellaan keskimäärin 17,9 prosenttiyksikköä voimakkaammin. Kerroin säilyy positiivisena kaikissa malleissa, mutta menettää tilastollisen merkitsevyytensä, kun markkinasykli sisällytetään malliin. Diagnostiset testit osoittivat tuloksen olevan herkkä viidelle vaikutusvaltaiselle havainnolle, mikä johtuu verrokkidummyn vinosta jakaumasta. Verrokkien lukumäärä ei sen sijaan saavuta tilastollista merkitsevyyttä yhdessäkään mallissa, joten ratkaisevaa näyttäisi olevan itse verrokin olemassaolo, eikä niiden lukumäärä. Markkinasyklin vaikutus on erittäin merkitsevä ja linjassa Loughranin ja Ritterin (2004) havaintojen kanssa. Vaikutuksen suunta on teoreettiseen ennakkoon nähden yllättävä: verrokin olemassaolo ei vähennä, vaan kasvattaa mitattua alihinnoittelua. Havainto on yhteensopiva kysyntäpuolen tulkinnan kanssa, jossa verrokit madaltaisivat mahdollisesti ei-informoitujen sijoittajien osallistumiskynnystä ja kasvattaisivat näin ensimmäisen kaupankäyntipäivän hintaa.