Puolisoiden sopimusasemasta ja sopimusvapauden rajoista aviovarallisuusoikeudellisia sopimuksia laadittaessa

Abstract

Tämän tutkielman aiheena ovat avioehtosopimus ja osituksen esisopimus puolisoiden välisinä sopimuksina sekä avovarallisuusjärjestelmästä puolisoiden sopimusvapaudelle johtuvat rajoitukset.

Vuoden 1929 avioliittolain säätämisen yhteydessä lain lähtökohdaksi otettiin puolisoiden välinen sopimusvapaus. Avioliittolaki on säädetty jäsentelemään aviopuolisoiden suhdetta etenkin heikomman osapuolen suojelemiseksi, mistä johtuen se asettaa myös rajoituksia puolisoiden sopimusvapaudelle. Selvimmin rajoitukset näkyvät tämän tutkielman aiheena olevien aviovarallisuusoikeudellisten sopimusten yhteydessä. Aviovarallisuusoikeudellisten sopimusten tulkintavaikeudet sekä sopimusvapauden rajojen määrittely kytkeytyvät ennen kaikkea avioeroosituksen yhteyteen.

Puolisot voivat ennakolta sopia taloudellisen suhteensa oikeuskysymyksistä liiton päättyessä avioeroon avioehtosopimuksella ja osituksen esisopimuksella, joka on korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön myötä noussut avioehtosopimuksen kanssa kilpailevaksi sopimustyypiksi. Haasteet aviovarallisuusoikeudellisista suhteista sopimisen kentässä kulminoituvat nimenomaan avioehtosopimuksen ja osituksen esisopimuksen välisen suhteen määrittelyyn. Vakiintuneen kannan mukaan kummallakin sopimustyypillä voidaan määrätä avio-oikeudesta. Avoimet kysymykset keskittyvät lähinnä avioehtosopimuksen sallittuun sisältöön ja sitovuuteen sekä osituksen esisopimuksen ajalliseen ulottuvuuteen.

Sopimusvapautta aviovarallisuusjärjestelmän kontekstissa rajaa viime kädessä heikomman suojaksi säädetty mahdollisuus kohtuullistaa myös avioehtosopimuksella tai osituksen esisopmuksella aikaan saatua osituksen lopputulosta.

Puolisoiden sopimusaseman kehittyessä yhä enenevissä määrin kohti itsenäisiä varallisuusoikeudellisia toimijoita, herää kysymys myös sopimusoikeudellisen sääntelyn ja oikeusperiatteiden soveltumisesta aviovarallisuusoikeudellisiin sopimuksiin. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu ainakin oikeustoimilain 3 luvun pätemättömyysperusteiden soveltuvan edellä mainittuihin sopimuksiin.