Itsemääräämisoikeuden tukeminen ja rajoittaminen erityishuollossa
Ladataan...
293.16 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset1
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastelen miten vammaishoidon ajankohtaisia tavoitteita itsemääräämisoikeuden
turvaamisesta ja osallistavasta hoidosta on tuettu erityishuollossa. Tutkin kysymystä lainopillisesti
tarkastelemalla lainvalmisteluasiakirjoja, tapausesimerkkejä ja oikeuskirjallisuutta.
Vuonna 2016 voimaan tullut uusi kehitysvammalaki, pyrki korjaamaan lainsäädännössä erityishuoltoa
koskeneet useat perusoikeudelliset ongelmakohdat. Vanha laki oli itsemääräämisoikeuden kannalta
varsin puutteellinen ja käytännössä jätti tilaa perusoikeusloukkauksille. Tässä keskeisesti vaikutti
suomalaisessa oikeusjärjestelmässä pitkään vallinnut laitosvalta-ajattelu, joka on mahdollistanut
laitosten sisäisen vallankäytön erillisyyden hallinnollisista velvoitteista. Vaikka laitosvalta-ajattelu
kohtasi suurta kritiikkiä 1960- ja 1970-luvuilla ja rajattiin perustuslakiuudistuksen ulkopuolelle, on se
vaikuttanut vammaishoitoa koskevassa lainsäädännössä selvästi pidempään.
Tarkastelen työssä, miten erityishuollon ongelmakohtiin on puututtu nykyisessä lainsäädännössä, sen
valmisteluasiakirjoissa, sekä millaiset asiat vaikeuttavat itsemääräämisoikeuden toteutumista
vammaishoidossa nykypäivänä. Vaikka itsemääräämisoikeuden toteutumiseen on pyritty puuttumaan
paremmalla sääntelyllä, vaikuttaa hoitajavaje ja erityishuollon piirin yleinen resurssipula
huomattavasti sen toteutumiseen käytännössä.