Ylivilkkaan ja impulsiivisen lapsen oppimisen tukeminen : ympäristön muokkaaminen ja pedagogiset keinot varhaiskasvatuksessa

Abstract

Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin ylivilkkaan ja impulsiivisen lapsen oppimisen tukemista varhaiskasvatuksessa toimintaympäristöä muokkaamalla ja pedagogisin keinoin. Johdannossa perusteltiin aiheen ajankohtaisuutta ja merkitystä erityisesti varhaiskasvatuksen näkökulmasta ilman lääketieteellistä diagnoosikeskeisyyttä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millä tavoin varhaiskasvatuksen opettaja voi tukea ylivilkasta ja impulsiivistä lasta sekä fyysistä, sosiaalista ja psyykkistä ympäristöä muokkaamalla, että pedagogisilla ratkaisuilla. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena, jossa hyödynnettiin PRISMA-menetelmää ja haettiin vertaisarvioituja artikkeleita Eric-tietokannasta vuosilta 2015–2025. Lopulliseen tarkasteluun valikoitui 10 artikkelia, joiden avulla analysoitiin aiheen tutkimuksellista kenttää ja tunnistettiin keskeiset tukikeinot. Aineisto on valikoitunut tutkimuskysymysten, aihepiirin ja määriteltyjen sisällyttämis- ja poissulkukriteerien avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Tuloksissa ilmeni, että johdonmukaisesti jäsennelty oppimisympäristö, visuaaliset tuet ja mahdollisuus fyysiseen aktiivisuuteen edistivät ylivilkkaan ja impulsiivisen lapsen keskittymistä ja itsesäätelyä. Pedagogisista keinoista keskeisiä olivat ennakoiva ohjaus, yksilöllinen tuki, sensitiivinen vuorovaikutus ja vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö. Johtopäätöksenä todettiin, että oppimisympäristön ja pedagogisten keinojen tietoinen suunnittelu vaikutti myönteisesti lapsen toimintaan ja oppimiseen. Tutkimus osoitti myös tarvetta lisätutkimukselle varhaiskasvatuksen menetelmien vaikuttavuudesta sekä opettajien täydennyskoulutuksesta. Tutkimusaineistona on Eric-tietokannasta löytyvät vertaisarvioidut tutkimusartikkelit.