Nollasubjektilauseiden luontevuus suomenoppijoiden näkökulmasta

Abstract

<p>Tutkimme kyselytestin avulla sitä, miten edistyneet S2-oppijat tunnistavat erilaisia nollasubjektilauseita ja missä määrin S2-vastaajien nollasubjektikäsityksissä voi havaita kiteytymistä. Koska nollapersoonalla ei ole omaa kieliopillista tunnusta toisin kuin esimerkiksi (yksipersoonaisella) passiivilla, pyrimme selvittämään, millaiset nollasubjektilauseet ovat edistyneen tason S2-oppijoiden mielestä luontevimpia. Samalla testaamme erilaisten kyselytehtävien toimivuutta ja niiden hyötyjä oppijankielen tutkimukselle.</p><p>Nollapersoona saa usein esimerkiksi S2-oppikirjoissa passiivia vähemmän huomiota, mikä saattaa johtua siitä, että sen lähestyminen on spesifien muotopiirteiden puuttumisen takia vaikeaa. Tästä on seurannut tietynlaisten nollapersoonalauseiden, esimerkiksi modaaliverbin sisältävien lauseiden, korostuminen S2-opetuksessa. Koska nollapersoona (ja nollasubjekti) on kuitenkin ilmiönä frekventti sekä arkipuheessa että akateemisissa teksteissä, on sen tunnistaminen ja käyttöyhteyksien hallinta oleellista myös oppijankielelle.</p><p>Kyselytestissä on hyödynnetty puhutun kielen aineistosta tehtyä korpustutkimusta. Tulokset viittaavat siihen, että nollasubjektilauseiden tulkinta on S2-oppijoille usein haastavaa ja nollasubjektilauseiden luontevuuden tulkintaan vaikuttaa etenkin verbisemantiikka, ei esimerkiksi lauseen konstituenttien keskinäinen järjestys.</p>