Sieluttoman merenneidon symboliikka : Itseymmärryksen, identiteetin ja kulttuurin heijastuksia Oscar Wilden sadussa "Kalastaja ja hänen sielunsa" (1891)

Abstract

Pro gradu -tutkielmani käsittelee Oscar Wilden satua ”Kalastaja ja hänen sielunsa”, joka julkaistiin vuonna 1891 osana hänen satukokoelmaansa House of Pomegranates. Tutkin lähiluvun avulla sadun symboliikka ja erityisesti sadun merenneitohahmoa. Analysoidessani satua pohdin minkälaisia viittaussuhteita merenneitohahmolla on kirjailijan elämään ja miten se osallistuu hänen itseymmärryksen ja identiteetin rakentamiseen 1800-luvun lopun kulttuurisessa viitekehyksessä. Merenneitohahmo on yleinen myöhäisviktoriaaninen kirjallisuuden ja maalaustaiteen motiivi, mutta sen merkitystä kulttuurissa on tutkittu vielä melko vähän. Pyrin tutkimani esimerkin avulla hahmottelemaan myös sitä, miten merenneitohahmon käyttö symbolisena elementtinä heijastaa myöhäisviktoriaanista kulttuuria ja osallistuu siihen. Tutkimusotteeni on analyyttinen sadun lähiluku. Huomioni on pääasiassa sen henkilöhahmoissa, kielikuvissa ja symboliikassa. Kielikuvat viittaavat itsensä ulkopuolelle Wilden elämään ja henkilöhahmot representoivat kirjailijan minuuden tai identiteetin eri aspekteja. Ne osallistuvat Wildella sisäisen itseymmärryksen rakentamiseen sekä ulkoisen todellisuuden ja kulttuurin jäsentelyyn. Toiseus on yksi sadun kantavia teemoja, ja sillä on tutkielmani kannalta merkitystä, koska identiteetti rakentuu kulttuurissa suhteessa muihin. Samoin kiinnitän tutkielmassani huomiota sadun sisäisiin ristiriitoihin ja vastakkainasetteluihin, jotka heijastavat todellisia asetelmia Wilden minuudessa ja hänen aikalaiskulttuurissaan. Analyysini tuo esiin sen, että satu ja sen merenneitohahmo kuvastavat erityisesti Oscar Wilden identiteetin seksuaalisia ja sukupuolellisia osa-alueita, jotka linkittyivät hänen taideajatteluunsa. Merenneitohahmo toimii sadussa useissa kohtaa symbolina toiseudelle, mikä kuvastaa hyvin Wilden samaistumista toiseuteen ja ilmentää siten hänen kokemusmaailmaansa myöhäisviktoriaanisessa kulttuurissa. Niin merenneitohahmoon kuin Wildeenkin kirjailijana ja yksityishenkilönä kiteytyy aikakauden normien vastustamista ja niiden asettamien rajojen venyttämistä. Satu toimii paitsi ilmaisumuotona hänen identiteetilleen myös välineenä vaikuttaa kulttuurissa.