Lapsen etu ja perustuslaki : Tutkimus lapsen edun sisällyttämisestä perusoikeussäännöksiin
Ladataan...
827.73 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset2
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen sopimusvaltiona Suomi on sitoutunut noudattamaan sopimusta ja huolehtimaan sen kansallisesta täytäntöönpanosta. Erityistä merkitystä ja huomiota on annettava sopimuksen neljälle yleisperiaatteelle, joista lapsen edun ensisijaisuus velvoittaa huomioimaan lasta tai lapsia koskevassa päätöksenteossa aina ensisijaisesti lapsen edun. Suomessa periaatteen sääntely on keskittynyt kansalliseen lapsia koskevaan lainsäädäntöön, jonka vuoksi lapsen etu ei aina tule arvioiduksi lapsen oikeuksien sopimuksessa tarkoitetulla tavalla kokonaisvaltaisesti. Viimeisten vuosien aikana lapsioikeutta koskevassa keskustelussa onkin noussut esiin tarve säännellä lapsen edun ensisijaisuudesta perustuslaissa.
Tutkielman tarkoituksena on tarkastella lapsen edun kehittämistä perusoikeussäännöksiin sisällyttämisen kautta. Tutkielmassa esitetään perustuslain muuttamista tukevia sekä tätä muutosta haastavia argumentteja lapsioikeudellisesta ja lapsen perusoikeuksien näkökulmasta. Tutkielmassa vastataan tutkimuskysymykseen, olisiko lapsen edun ensisijaisuus aiheellista sisällyttää perusoikeussäännöksiin. Lisäksi tutkielman alatutkimuskysymyksinä selvitetään, suojaako voimassa oleva perustuslakimme lapsen etua sekä, mitkä ovat lapsen edun sääntelyyn ja soveltamiseen liittyviä keskeisiä ongelmakohtia.
Tutkielman metodina käytetään lainoppia, johon yhdistetään de lege ferenda -tutkimus, jonka avulla pyritään esittämään suosituksia lapsen edun lainsäädännölliseen kehittämiseen. Lainsäädäntösuosituksille haetaan tukea oikeusvertailun kautta lapsen etua koskevasta perustuslakisääntelystä Norjassa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu lapsen edun ensisijaisuuden periaatteen varaan, jonka tulkintaa ja soveltamista määrittelevät niin kansallinen lainsäädäntö kuin lapsen oikeuksien sopimus ja sopimuksen noudattamista valvova YK:n lapsen oikeuksien komitea. Tutkielman tutkimuskysymyksiin vastataan erityisesti lapsen etua ja lapsen oikeusasemaa käsittelevän kansallisen ja kansainvälisen oikeuskirjallisuuden sekä YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommenttien ja loppupäätelmien avulla.
Tutkielma osoittaa, että perustuslaki asettaa jo voimassa olevassa muodossaan lapsen edusta kumpuavia velvollisuuksia niin lakia soveltaville viranomaisille kuin kansalliselle lainsäätäjällekin. Tutkielmassa havaittuna ongelmana voidaan kuitenkin pitää sitä, ettei nykymuotoinen perustuslakisääntely edistä periaatteen tehokasta ja johdonmukaista toteuttamista lapsen oikeuksien komitean edellyttämällä tavalla. Samalla lapsen edun soveltamiseen liittyviksi ongelmiksi tunnistetaan esimerkiksi viranomaisten haasteet hahmottaa lapsen etu juridisena velvoitteena. Lapsen etua pidetään usein epämääräisenä ja vaikeasti sovellettavana periaatteena, mihin vaikuttavat lainsäädännön ja lain esitöiden puutteellinen lapsen edun arvioinnin ohjaaminen. Tämän vuoksi tutkielmassa pidetään tärkeänä, että lapsen edusta säännellään täsmällisesti lain tasoisesti. Tutkielman johtopäätöksenä todetaan, että lapsen edun turvaamista perustuslain tasolla on kuitenkin syytä harkita vakavasti. Johtopäätöstä tukevat Norjassa esitetyt näkemykset siitä, että lapsen oikeuksista perustuslaissa säätämällä voidaan edistää lapsioikeusmyönteisempää laintulkintaa sekä ehkäistä lainsäädäntömuutoksia, jotka olisivat ristiriidassa lapsen edun ensisijaisuuden kanssa.