Traumakokemusten ja -oireiden yhteys altruismiin 9–13-vuotiailla lapsilla

Abstract

Lapsuudessa koetut traumaattiset kokemukset, joita erityisesti pakolaislapset kokevat muita lapsia enemmän, voivat vaikuttaa laaja-alaisesti lapsen psyykkiseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Traumaa koskeva tutkimus on pääasiassa keskittynyt sen kielteisiin mielenterveysvaikutuksiin, mutta tutkimus on nostanut esiin myös posttraumaattisen kasvun kaltaisia myönteisiä kehityskulkuja, jotka voivat ilmetä prososiaalisena ja altruistisena käyttäytymisenä. Traumakokemusten ja –oireiden yhteys altruismiin on kuitenkin edelleen epäselvä, ja erityisesti lapsuudessa tätä yhteyttä on tutkittu vain vähän.

Tutkielmamme aiheena on traumakokemusten ja –oireiden vaikutus altruismiin 9–13-vuotiailla lapsilla. Tutkimuksen tavoitteena on saada lisätietoa lasten traumakokemuksista, traumaoireista ja altruismista sekä siitä, onko niissä eroja Suomessa syntyneiden lasten, maahanmuuttajalasten ja pakolaislasten välillä. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia altruistisia valintoja 9–13-vuotiaat lapset tekevät ja ovatko traumakokemukset ja –oireet sekä lasten ikä, sukupuoli, maahanmuuttostatus ja sisarusten määrä yhteydessä näihin valintoihin.

Tutkielman aineisto on osa Turun yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteisen INVEST-tutkimuskeskuksen ja -lippulaivan, Congitive, Social and Mental Health Functions of Refugee Children – Screening and Supportive Actions at School (lyh. RefSupport) -tutkimushankkeen, aineistoa. Lasten traumakokemuksia ja -oireita mitattiin CATS-lomakkeen lyhennetyllä versiolla, prososiaalista ja altruistista käytöstä mitattiin kokeellisella testillä, joka on muokattu Fehrin ja kumppaneiden (2008) tutkimuksen egalitarianismitestistä ja demografiset tiedot kerättiin kyselylomakkeilla lapsilta ja heidän vanhemmiltaan.

Selvitimme aineistosta nousevia altruistisia vastausprofiileja tekemällä Two-Step-klusterianalyysin log-likelihood-etäisyysmittaan perustuen. Tarkastelimme traumakokemusten, -oireiden ja muiden tekijöiden vaikutusta altruistisiin vastaustyyleihin jatkuvien muuttujien osalta Kruskal Wallisin testeillä sekä muiden muuttujien osalta ristiintaulukoinnin ja Chin neliö -testin avulla.

Aineistosta nousi viisi klusteria eli altruististen valintojen vastaustyyliä (vahvasti tasa-arvoiset, heikosti tasa-arvoiset, vahvasti altruistiset, heikosti altruistiset ja itsekkäät valinnat), jotka muistuttivat aiemmissa tutkimuksissa asetettuja ryhmiä. Tulostemme mukaan traumakokemuksilla tai –oireilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä altruistisiin vastaustyyleihin. Myöskään maahanmuuttostatus ei ollut tutkimuksemme mukaan yhteydessä altruistisiin vastaustyyleihin. Sen sijaan sukupuoli oli yhteydessä altruistisiin vastaustyyleihin.

Tutkimuksemme ei siis tukenut aikaisempia viitteitä kärsimyksen synnyttämästä altruismista, mutta ei myöskään sitä, että trauma estäisi prososiaalista kehitystä. Tulevaisuudessa aihetta olisi perusteltua tarkastella hyödyntämällä monipuolisempia tapoja operationalisoida altruismia ja huomioimalla tarkemmin yksilölliset ja kontekstuaaliset tekijät.