Tarkkaavaisuuden orientoitumiseen liittyvä pään liikkeen väheneminen seitsemän kuukauden ikäisillä lapsilla
Ladataan...
582.39 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Ihminen tarvitsee tarkkaavaisuutta vauvaiästä lähtien kyetäkseen toimimaan osana monimuotoista,
lukuisista ärsykkeistä koostuvaa ympäristöään, ja tarkkaavaisuutta pidetäänkin toisinaan yhtenä
varhaislapsuuden kognitiivista kehitystä parhaiten kuvaavana ominaisuutena. Vauvan
tarkkaavaisuuden orientoitumista ja ylläpitämistä on mahdollista tutkia katseen lisäksi tarkastelemalla
muita tarkkaavaisuuden komponentteja, kuten pään liikettä. Katseen kohdistumiseen tarkkaavaisuuden
kohteena olevaan objektiin on aiemmissa tutkimuksissa todettu liittyvän pään liikkeen vähenemistä,
kun kysymystä on tarkasteltu vähintään 10 kuukauden ikäisillä lapsilla. Lisäksi tarkkaavaisuuden
intensiteettiä voidaan tarkastella esimerkiksi tutkimalla erilaisten ärsykekategorioiden vaikutusta
tarkkaavaisuuteen. Tutkimuksissa on muun muassa havaittu, että vauvan tarkkaavaisuus suuntautuu
voimakkaammin ja pidempikestoisesti kasvoihin kuin muihin objekteihin. Kyseisestä ilmiöstä
käytetään nimitystä kasvopreferenssi ja se on voimakkaimmillaan ensimmäisen elinvuoden toisella
puoliskolla.
Tämän pro gradu -tutkielman ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää, väheneekö seitsemän kuukauden
ikäisen vauvan pään liike tietokoneen ruudulta näytettyjen kasvo- ja kontrollikuvien katsomisen
aikana. Toisena tavoitteena oli tarkastella, väheneekö pään liike eri tavalla kasvo- ja kontrollikuvien
katsomisen välillä. Tutkimuksessa hyödynnettiin kahta toisistaan erillisissä tutkimuksissa kerättyä
aineistoa (n = 14 + 45), joissa oli selvitetty seitsemän kuukauden ikäisten lasten kasvojen
havaitsemista samanlaisella tietokoneavusteisella tutkimusasetelmalla. Tutkittavat rekrytoitiin
tutkimuksiin Väestötietojärjestelmästä tilatun otannan pohjalta. Otanta koostui Turun seudulla asuvista
äideistä, joilla oli tutkimuksen ikäkriteerit täyttävä lapsi. Aineistojen analyysissa käytettiin toistettujen
mittausten varianssianalyysia, jossa riippuvana muuttujana oli pään liike ja riippumattomina
muuttujina aika ja kuvaärsyke.
Tulokset olivat osittain odotetun kaltaisia. Pään liike väheni erittäin merkitsevästi sekä kasvo- että
kontrollikuvien katsomisen ensimmäisen 400 millisekunnin aikana kummankin tutkimuksen
aineistossa. Sen sijaan nähdyn objektin kategorialla ei ollut vaikutusta pään liikkeeseen eli kasvokuvan
näkeminen ei johtanut selvempään pään liikkeen vähenemiseen. Tulokset viittaavat siihen, että vauvan
pään liikkeen vähenemisellä on toiminnallista, vauvan keskittymistä helpottavaa vaikutusta
tarkkaavaisuuden orientoitumisessa. Tämän lisäksi pään liikkeen väheneminen tarkkaavaisuuden
orientoitumisen yhteydessä voi toimia nk. sosiaalisena vihjeenä muille siitä, että vauvan huomio on
kiinnittynyt tiettyyn objektiin. Koska haasteet tarkkaavaisuuden ja pään liikkeen koordinaatiossa ovat
tutkimusten mukaan yhteydessä heikkoon tarkkaavaisuuden säätelyyn, on pään liikkeen yhteyttä
tarkkaavaisuuteen näin ollen tärkeää tutkia mahdollisimman varhaisessa kehitysvaiheessa. Tämän
tutkimuksen perusteella nk. kasvopreferenssi ei näytä vaikuttavan vauvan pään liikkeeseen. Tulosta
saattavat selittää tutkimusasetelmaan, otoksen edustavuuteen tai aineiston analyysiin liittyvät tekijät.
Jatkossa voisi tutkia tarkemmin kehon liikkeen yhteyttä tyypilliseen ja epätyypilliseen
tarkkaavaisuuden kehitykseen tässä tutkimuksessa kehitettyä menetelmää käyttäen. Tyypillisestä
poikkeavien kehityskulkujen tunnistaminen sekä pään liikkeen että kasvojen havaitsemisen osalta, ja
lapsen sekä hänen kehitysympäristönsä tukeminen kehityksen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa
on olennaista lapsen suotuisan kasvun ja kehityksen turvaamiseksi.