Lapsen ei-toivotun toiminnan taustat ja esiintyminen varhaiskasvatuksessa

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää lasten ei-toivotun toiminnan esiintyvyyteen liittyviä tekijöitä päiväkotiryhmässä. Tutkielmassa perehdyttiin erityisesti lasten ja henkilöstön väliseen vuorovaikutukseen, lasten sosiaaliseen orientaatioon sekä niihin tekijöihin, joista lapsen päiväkotipäivä koostuu. Tutkielman tavoitteena oli tuottaa tietoa edellä mainituista osa-alueista ja niiden merkityksestä ei-toivotun toiminnan esiintymiseen varhaiskasvatuksessa. Lisäksi tutkielmassa selvitettiin, onko lapsen sukupuolella merkitystä ei-toivotun toiminnan esiintymiselle. Tutkielman pyrkimyksenä oli tuottaa tuoretta tietoa varhaiskasvatuksen arjesta ja ei toivotun -toiminnan taustoista. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu sosiokulttuuriseen teoriaan sekä niiden tekijöiden kuvaamiseen, joiden merkitystä ei-toivotulle toiminnalle tutkielmassa selvitetään. Lisäksi teoriaosuudessa käsitellään niitä varhaiskasvatuksen osa-alueita, joiden avulla lapsen päivään ja laadukkaan pedagogiikan toteutumiseen voidaan vaikuttaa. Näitä ovat muun muassa positiivinen pedagogiikka, oppimisympäristöt ja kokopäiväpedagogiikka. Tutkimusaineisto koostui Kehittävä palaute -menetelmän kvantitatiivisesta aineistosta. Kehittävän palautteen laadunarviointimittareista käytössä oli systemaattisen havainnoinnin observointiaineisto. Observointiaineisto on kerätty Turun kaupungin varhaiskasvatuksessa vuosina 2017–2024. Aineistossa on yhteensä yli 65 000 havaintoa, joista 1,3 % (851 kappaletta) koskee ei-toivottua toimintaa. Aineisto analysoitiin ristiintaulukoimalla ja logistisella regressioanalyysillä. Analyysit toteutettiin SPSS 28 -ohjelmalla. Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että erityisen merkityksellisiä tekijöitä ei-toivotun toiminnan taustalla ovat varhaiskasvatushenkilöstön ja lasten välinen vuorovaikutus, lapsen omaehtoinen toiminta sekä sukupuoli. Lapset viettivät päivittäin runsaasti aikaa ulkotoiminnassa ja lepohetkellä. Ei-toivottua toimintaa havaittiin muita päivän tilanteita enemmän perushoidollisissa hetkissä ja vähiten tuetun leikin aikana. Tuetun leikin määrä näyttää kuitenkin olevan vähäinen. Lähimmän aikuisen toiminta näyttäytyy suurelta osalta ei-vuorovaikutteiselta suhteessa lapsiin. Tilanteita, joissa lähin aikuinen oli vuorovaikutuksessa lapsen kanssa, oli vain noin neljäsosa havainnoista. Henkilöstön pyrkimys pedagogisen tavoitteen saavuttamiseen näyttäytyi merkityksellisenä tekijänä ei-toivotun toiminnan taustalla. Lasten oma toiminta vaikuttaa tulosten pohjalta olevan vuorovaikutuksellisesti avointa. Lasten sosiaalinen orientaatio oli useimmiten osallistuva tai mukautuva. Lapsen omaehtoinen toiminta yhdistyi ei-toivotun toiminnan havaintoihin ja ulkotoimintaan. Omaehtoisen orientaation havaintoja tehtiin kuitenkin kaikkien sosiaalisten orientaatioiden joukosta kaikkein vähiten. Sukupuolten välisessä vertailussa ei-toivottua toimintaa havaittiin selvästi enemmän pojilla kuin tytöillä. Henkilöstön negatiivinen eli lasta vähättelevä, syyttävä, ivaava tai uhkaava toiminta näyttää ennustavan voimakkaasti ei-toivottua toimintaa.