Eläimet rintamalla ja sotilaiden rinnalla : Eläinmaskotit ja eläinmaskottien toimijuus sotilaiden keskuudessa jatkosodan aikana 1941–1944

Abstract

Tutkielma tarkastelee suomalaisrintamien eläinmaskotteja jatkosodan (1941–1944) aikana ja kysyy, millaisina toimijoina ja kumppaneina eläimet rakentuvat sotilaiden teksteissä ja valokuvissa sekä miten ne osallistuvat rintamakulttuurin tunnetiloihin, identiteetteihin ja arjen käytäntöihin. Visuaalisessa analyysissä sovelletaan Heike Kanterin dokumentaarista menetelmää, kirjallisen aineiston lukemisessa diskurssianalyysiä. Teoreettinen viitekehys yhdistää posthumanistisia toimijuuskäsityksiä, ontologisen epävarmuuden, misantropian ja riskirefleksiivisyyden malleja eläinhistorian ja uuden sotahistorian näkökulmiin.

Aineisto koostuu SA-arkiston valokuvista, sekä sanomalehtiarkiston lehtijulkaisujen kuvista. Kirjalliset lähteet koostuvat Kansa taisteli -lehden kirjoituksista, sekä rintamalehtien, aikakausilehtien ja sanomalehtien julkaisuista vuosilta 1941–1945.

Analyysi osoittaa, että maskotteja ei kohdattu vain kuriositeettina; ne toimivat tunne- ja moraalijärjestyksen ankkureina, joita sotilaat hoitivat, suojelivat ja kuvasivat tarkoituksella. Eläimet muokkasivat tilankäyttöä, päivärutiineja ja hierarkioita, ja ne representoitiin sekä propagandistisina rohkeuden symboleina että henkilökohtaisina lohduttajina. Sotilaat rakensivat kasvavan eläintuntemuksen kautta yhteyttä maskotteihin, minkä johdosta maskotit siirtyivät hyöty- tai ravintoresurssista affektiivisiksi kumppaneiksi. Tulokset korostavat, että rintamayhteisön inhimilliset ja ei-inhimilliset jäsenet neuvottelivat yhdessä uusia kulttuurisia merkityksiä ja että eläinten toimijuuden huomioiminen syventää käsitystä sodan kokemushistoriasta.

Tutkimus ehdottaa, että sotahistorian tulkinnat hyötyvät eläin- ja ympäristöhistoriallisten lähestymistapojen systemaattisesta hyödyntämisestä, ja että maskotti-aineisto avaa reitin emotionaalisten sotakokemusten jatkotutkimukseen.