Työyhteisösovittelu keinona puuttua epäasialliseen kohteluun työpaikalla

Abstract

Työyhteisöissä esiintyvät konfliktit ovat valitettavan yleisiä eikä työpaikalla ole aina riittäviä keinoja puuttua niihin. Vaarana on, että alkujaan pienistä konflikteista paisuu lopulta työturvallisuuden kannalta vakavia ongelmatilanteita, joihin työnantajalla on velvollisuus puuttua. Tutkielmassa tarkastellaan työyhteisösovittelua keinona puuttua työpaikalla ilmenevään työturvallisuutta vaarantavaan häirintään ja epäasialliseen kohteluun. Tutkielman tarkoituksena on vastata kysymykseen siitä, miten työyhteisösovittelulla voidaan täyttää työturvallisuuslain asettamaa lakisääteistä työnantajan velvoitteita puuttua häirintään ja epäasialliseen kohteluun, ja mitkä toisaalta ovat työntekijän velvollisuudet työyhteisösovittelun osapuolena. Tutkielman metodi on pääasiassa lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Tutkielmassa selvitetään työpaikalla esiintyvään häirintään ja epäasialliseen kohteluun sekä työyhteisösovitteluun liittyvän voimassaolevan oikeuden sisältöä, ja paikannetaan työyhteisösovitteluprosessi osaksi työnantajan ja työntekijän työturvallisuuslain mukaisten velvoitteiden toteuttamista. Työyhteisösovittelulla voidaan puuttua tehokkaastikin häirinnän ja epäasiallisen kohtelun aiheuttamiin konflikteihin, mutta sen käyttö ei kuitenkaan automaattisesti vapautua työnantajaa tämän työturvallisuuslain mukaisesta toimimisvelvollisuudesta. Mikäli sovittelu ei esimerkiksi tuota tulosta, on työnantajan edelleen turvauduttava muihin työnjohdollisiin toimenpiteisiin tilanteen ratkaisemiseksi. Toisaalta, vaikka työyhteisösovittelusta ei ole nimenomaista laintasoista säännöstä, voi konfliktin osapuolina olevilla työntekijöillä kuitenkin olla työturvallisuuslain nojalla velvollisuus osallistua siihen, mikä puoltaa työyhteisösovittelun merkittävyyttä yhtenä työnantajan konfliktinratkaisukeinona.