Muodon ja merkityksen välinen suhde sijamuotojen opetuksessa : Esimerkkien ja tehtävätyyppien vertailu ala- ja yläkoulun äidinkielen oppikirjoissa

Abstract

Tutkielmani aiheena on muodon ja merkityksen välinen suhde sijamuotojen opetuksessa, kun siirrytään alakoulusta yläkouluun. Tutkielma pohjautuu oppikirjojen sisältämiin esimerkkeihin ja tehtävätyyppeihin, joita vertaillaan ala- ja yläkoulun oppikirjojen välillä. Tutkimusoneglma koostuu siitä, miten sijamuotojen opetus muuttuu siirtyessä alakoulusta yläkouluun, sekä millaisia tehtävätyyppejä ja esimerkkejä käytetään sijamuotojen opetuksessa äidinkielen oppikirjoissa. Tutkielman tarkoituksena on perehtyä tarkemmin sijamuotojen opetustapoihin sekä löytää kehityskohteita vertailemalla samaa aihetta, mutta eri ikäluokkien näkökulmasta. Aineistona tutkielmassa toimii alakoulun viidenennen ja kuudennen luokan sekä yläkoulun seitsemännen luokan äidinkielen oppikirjat. Aineiston valinta pohjautuu siihen, millä luokka-asteilla sijamuotoja käsitellään. Tutkimusmenetelmänä toimii laadullinen sisällönanalyysi, joka sopii oppikirjojen tekstin analysointiin. Tutkimusmenetelmän avulla saadaan oppikirjojen teksteistä tehtyä tiiviimpi kuvaus, jonka avulla saadaan analysoitua oppikirjoja tutkielman aiheen näkökulmasta. Tutkielmassa hyödynnetään laadullisen analyysin lisäksi myös määrällistä tutkimustapaa, kun vertaillaan oppikirjojen erilaisia tehtävätyyppejä ja niiden lukumäärää suhteessa toisiinsa. Tietyt lukumäärät eivät ole tulosten kannalta merkittävän oleellisia, mutta ne antavat informaatiota laajemmin tutkittavasta ilmiöstä. Analyysin pohjalta saadut tutkimustulokset näyttävät alakoulussa sijamuotojen opetuksen olevan enemmän merkitystä painottavaa, kun taas yläkoulussa sijamuotoja opetetaan muotopainotteisesti. Sijamuotoja opettaessa hyödynnetään aina sekä muoto- että merkityskeskeistä lähestymistapaa, mutta lähes toistuvasti toisen painotus on suurempi ala- ja yläkoulun oppikirjojen välillä. Tutkielman tuloksista voi tehdä päätelmän, että alakoulussa opeteltavat ensimmäiset sijamuodot on helpompi ymmärtää niiden merkityksen kautta. Yläkoulussa on tarkoituksena opetella kaikki 15 sijamuotoa, joten muotokeskeisyys toimii tässä tapauksessa paremmin.