Asianosaisen kuuleminen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeena hallintoprosessissa

Abstract

Tutkielman aihe on asianosaisen kuuleminen hallintoprosessissa. Tutkimuksessa tutkitaan asianosaisen kuulemista hallinto-oikeudessa tapahtuvassa oikeudenkäynnistä, kun viranomaisen tekemästä hallintopäätöksestä on valitettu. Tutkimuksen kohde on hallintolainkäyttölain aikainen kansallinen oikeuskäytäntö sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö asianosaisen kuulemisen näkökulmasta. Tutkimuksen kohteena on lisäksi säännös asianosaisen kuulemisesta oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa sekä tämän säännöksen ero verrattuna kumotun hallintolainkäyttölain vastaavaan säännökseen. Tutkimuksen populaatio on oikeustieteeseen perehtyneet ja oikeustieteestä perusasiat osaavat henkilöt. Tutkimuksessa tutkitaan pääasiallisesti suomalaista oikeuskäytäntöä ja lainsäädäntöä. Tutkimuksen kohde on siis Suomi. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää asianosaisen kuulemisen merkitys osana oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusta sekä asianosaisen kuulemisen osatekijät ja ulottuvuudet hallintoprosessissa. Tutkimuksen teoreettisen osuuden pääasialliset kirjalliset lähdeteokset ovat Olli Mäenpään teos Oikeudenkäynti hallintoasioissa: Hallinto-oikeuden perusteet (2019) sekä Mirjami Pason, Petri Saukon, Veijo Tarukanteleen ja Matti Tolvasen teos Hallintolainkäyttö (2015). Tutkimuksen keskeisenä tutkimustuloksena on se, että hallintoprosessin asianosaisen ja oikeudenkäynnin osapuolen käsitteiden määritelmiä ei ole laissa määritelty tarkasti. Tämä on johtanut jo hallintolainkäyttölain soveltamisen aikana ongelmallisiin tulkintatilanteisiin, joissa tuomioistuin ei ole varannut asianosaiselle tilaisuutta tulla kuulluksi. Tutkimustuloksena on myös se, että vaikka asianosaisen oikeus tulla oikeudenkäynnissä kuulluksi on itsenäinen oikeus, on korkein hallinto-oikeus antanut oikeuskäytännössään merkitystä sille, onko tiedosta tai selvityksestä varattu asianosaiselle tilaisuus tulla kuulluksi ennen hallintopäätöksen tekemistä eli hallintomenettelyssä. Tällöin tiedon uutuudelle ja olennaisuudelle on annettu arvioinnissa merkitystä. Lisäksi tutkimustuloksena on se, että joissain tapauksissa, joissa korkein hallinto-oikeus on katsonut hallinto-oikeuden menetelleen virheellisesti asianosaisen kuulemisen osalta, asiaa ei kuitenkaan ole palautettu uudelleen hallinto-oikeuden käsiteltäväksi sillä perusteella, että asianosaiselle on varattu tilaisuus tulla kuulluksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Lisäksi joissain tilanteissa hallintotuomioistuimet antavat prosessin joutuisuudelle merkitystä harkitessaan asiaosaisen oikeutta tulla kuulluksi esimerkiksi välipäätöstilanteissa. Tulevaisuudessa hallintotuomioistuimien tapauskohtaista harkintaa asianosaisen kuulemisen ja siihen liittyvän tiedonsaantioikeuden osalta tulisi yhdenmukaistaa oikeuskäytännön johdonmukaisuuden ja ennakoitavuuden sekä asianosaisen tehokkaan oikeussuojan turvaamiseksi.