Tapaturmaisten aivovammojen diagnostiikka ja tutkiminen päivystyksessä

Abstract

Päähän kohdistunut isku on yleinen syy potilaan päätymiselle päivystyspolikliinisiin tutkimuksiin. Päävammapotilaan oirekuva ja sen kehittyminen vaihtelevat tapauskohtaisesti ja vakavimmillaan kyseessä on potilaan henkeä ja toimintakykyä uhkaava vaurio aivokudoksessa. Traumaattiseksi aivovammaksi (TBI - traumatic brain injury) luokitellaan ulkoisen voiman aiheuttama aivojen toiminnan häiriö tai rakenteellinen vaurio. Vaikka suurin osa traumaattisista aivovammoista on luokiteltavissa lieviksi, on tämän ryhmän joukossa potilaita, joille kehittyy jälkioireita kuukausien kuluttua tapaturmasta. Näiden potilaiden oireiden kehittymistä ennustavia kliinisiä työkaluja ei olla onnistuttu tunnistamaan toistaiseksi. Aivoissa vamman seurauksena tapahtuvien muutosten monimutkaisuuden vuoksi aivovammat muodostavat niin määritelmällisiä kuin diagnostisia haasteita. Päävammapotilaan tilaa arvioidaan akuutissa vaiheessa anamnestisten tietojen, kliinisen statuksen ja tarvittaessa valikoitujen konetutkimuksien avulla (pään tietokonetomografia, magneettikuvaus). Tämänhetkisenä diagnostisen kehityksen kohteena ovat etenkin magneettikuvantaminen sekä vielä tutkimuskäytössä olevat verestä mitattavat biomarkkerit. Teknisestä kehityksestä huolimatta jokaiselle päävammapotilaalle tulisi suorittaa etenkin tarpeeksi kattava kliininen neurologinen status ja kartoittaa tärkeimmät anamnestiset tiedot, koska nämä tiedot suuntaavat potilaan jatkohoitoa- ja tutkimuksia. Aivovamman tunnistaminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa nopeuttaisi potilaan ohjaamista tarvittavaan hoitoon. Tässä tutkielmassa kuvailtiin esitietoja, oireita ja löydöksiä Tyks Akuutin päivystyspoliklinikalla tutkituilla päävammapotilailla ja vertailtiin niitä hoitovastuussa olleiden lääkäreiden kirjaamiin potilasteksteistä ilmeneviin havaintoihin. Hankkeen tarkoituksena oli tutkia päävammapotilaiden vamman taustalla olleita tekijöitä ja tarkastella päivystyspoliklinikalla suoritettujen tutkimusten laatua ja yhteneväisyyttä. Lisäksi arvioitiin kahden aivovammadiagnostiikassa käytössä olevan kyselylomakkeen GOAT ja SCAT3 käytännöllisyyttä päivystyspolikliinisissä olosuhteissa. Hoitovastuullisten lääkärien kirjausten ja tutkimuksessa kerättyjen tietojen ristiriitaisuus antaa viitteitä päävammapotilaiden kliinisten tutkimusten ja kerättyjen anamnestisten tietojen vajavaisuudesta päivystyspoliklinikalla.