"Luulin, että jos antaa kaiken, se riittää" : Äitiyden kokemuksen tiloja Anna-Leena Härkösen romaanissa Onnen tunti (2011)
614.85 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset275
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää äitiyden kokemuksen tiloja henkilöhahmojen
kuvauksessa Anna-Leena Härkösen romaanissa Onnen tunti (2011). Keskeisinä
tutkimuskysymyksinä on, millaisia merkityksiä äitiyden kokemus saa romaanin
henkilöhahmojen kuvauksissa ja millä tavoin nämä erilaiset äitiyden kokemuksen tilat ovat
vuorovaikutuksessa keskenään.
Romaanin päähenkilö Tuula elää varsin onnellista uusperhe-elämää poikansa Roopen ja uuden
miehensä Harrin kanssa. Tuulan mielessä alkaa kuitenkin itää ajatus sijoitetusta lapsesta. Ajatus
ei saa vastakaikua Harrilta ja Tuulan ystäväkin ihmettelee tätä päähänpistoa. Asiat etenevät, ja
pian saapuvatkin sijaislapset Luke ja Venni. Heidän äitinsä Ninna on päihdeongelmainen, eikä
yhteistyö hänen kanssaan ala hyvin. Samalla Tuula yrittää käydä läpi vaikeaa suhdetta omaan
äitiinsä ja lopulta Tuulan on kohdattava hänet.
Äitiyden kokemuksen tiloja voidaan analysoida eri näkökulmista. Suomen kielen sanalla tila
on niin paljon ja laajasti erilaisia merkityksiä, että tilan analyysia voi tehdä niin ruumiin tilan,
mielentilan kuin konkreettisen tilan kautta. Nämä kaikki erilaiset tilat yhdistyvät
henkilöhahmon äitiyden kokemuksen tilassa. Tuulan hahmon kohduttomuus ja Ninnan hahmon
päihteiden käyttö vaikuttavat kumpikin tahoillaan näiden hahmojen äitiyden kokemuksiin,
mutta samalla ne myös kietoutuvat yhteen.
Päihteiden käytön ja väkivallan ei pitäisi kuulua äitiyden kokemuksen tilaan, mutta
valitettavasti näin joskus on. Päihteet ja väkivalta vaarantavat äitiyden kokemuksen tilan
tasapainon, mutta myös äidin ja hänen lastensa suhteen toisiinsa.
Äiti–tytär -suhteiden vaikutus äitiyden kokemuksen tilaan on myös hyvin keskeisessä roolissa.
Äidin ja tyttären välinen jatkumo vaikuttaa väistämättä sekä äidin että tyttären äitiyden
kokemuksen tiloihin. Äidin ja tyttären välinen häpeä, sekä tyttären kapina äitiään kohtaan ovat
osa oman äitiyden kokemuksen tilan tasapainottamista.
Teoreettisena viitekehyksenä on fenomenologinen kirjallisuudentutkimus, joka hakee tukea
myös feministisestä kirjallisuudentutkimuksesta. Tutkimuksessa hyödynnetään myös
fenomenologista ruumiinfilosofiaa sekä yhteiskuntatieteitä. Tavoitteena on analysoida Anna Leena Härkösen romaanin henkilöhahmojen äitiyden kokemuksen tiloja näiden suuntausten
tarjoamien käsitteiden avulla.