Stressiproteiinit lääkekehityksen kohteena

Abstract

Stressiproteiineista lämpöstressiproteiinit vaikuttavat eniten solun stressiolosuhteissa. Niiden tehtävä on ylläpitää proteiinitasapainoa solun normaalitilassa ja suojata solua stressiolosuhteiden haittavaikutuksilta. Lämpöstressiproteiinit auttavat proteiineja laskostumaan oikein ja purkavat väärin laskostuneita aggregaatteja. Stressiolosuhteissa ne aiheuttavat lämpöshokkivasteen, jossa lämpöstressiproteiinien tuotanto lisääntyy merkittävästi. Syöpäsoluissa lämpöstressiproteiinien ilmentyminen on lisääntynyt. Erityisesti tämä on liitetty vakaviin syöpämuotoihin, joilla on etäpesäkkeitä ja nopeaa kasvua. Lämpöstressiproteiinien estäjät hidastavat syövän etenemistä ja laskevat lääkeresistenssiä. Alzheimerin taudissa hermosolujen ympärille ja sisälle muodostuu liukenemattomia plakkeja. Lämpöstressiproteiinit ehkäisevät näiden plakkien muodostumista. Lämpöstressiproteiinien ylituotantoa on tutkittu Alzheimerin eläinkoemalleissa. Ylituotannon on havaittu hidastavan taudin etenemistä. Lisäksi on tutkittu lämpöstressiproteiini90-estäjän aiheuttaman lämpöshokkivasteen vaikutusta taudinkuvaan. Vaste on aiheuttanut muiden lämpöshokkiproteiinien lisätuotannon, mikä hidastaa taudin etenemistä. Autoimmunisissa rakkulaihosairauksissa on havaittu lämpöstressiproteiinien ylituotantoa ihossa. Näiden proteiinien tarkkaa merkitystä taudinkuvassa ei tiedetä. Lämpöstressiproteiinien estäjillä on kuitenkin havaittu taudin oireita helpottava vaikutus koe-eläinmalleilla. Syövän hoitoon tarkoitettuja lämpöstressiproteiinilääkkeitä on tutkittu eniten ja osa niistä on päässyt kliinisten tutkimusten vaiheeseen. Muiden sairauksien hoitoon tällaisilla lääkkeillä on paljon mahdollisuuksia, mutta lisätutkimuksia vaaditaan sekä lääkeaihioihin että lämpöstressiproteiinien merkityksen ymmärtämiseen taudinkuvassa.

Avainsanat: lämpöstressiproteiinit, syöpä, Alzheimer, autoimmuunisairaus