Siirtohinnoitteluriitojen ehkäiseminen verokysymysten ennakollisen ratkaisemisen avulla

Abstract

Siirtohinnoitteluun liittyvät verotarkastukset ja niistä aiheutuvat veroriidat lisääntyivät huomattavasti 2010-luvulla veroviranomaisten alettua aktiivisemmin tutkimaan yritysten siirtohinnoittelun markkinaehtoisuutta. Verotarkastusten on koettu olevan hyvin raskaita menettelyjä sekä yritysten että veroviranomaisten keskuudessa, puhumattakaan niistä muutoksenhakumenettelyistä, joihin yritykset voivat turvautua ollessaan eri mieltä verotarkastusten perusteella tehdyistä siirtohinnoitteluoikaisuista. Pisimmillään erimielisyyden ratkaiseminen voi kestää yli 10 vuotta kuluttaen runsaasti kaikkien osapuolten resursseja. Lisäksi yritykseen saattaa kohdistua koko riitaprosessin ajan kaksinkertaista verotusta. Välttääkseen äärimäisen raskaat veroriidat ja niistä aiheutuvat ongelmat ovat veroviranomaiset viime vuosina päivittäneet strategioitaan, ja jälkikäteisen valvonnan sijasta pyrkineet keskittymään verokysymysten ennakolliseen ratkaisemiseen yhteistyössä yritysten kanssa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten Verohallinnon tarjoamat verokysymysten ennakolliseen ja reaaliaikaiseen ratkaisemiseen tarkoitetut menettelyt tosiasiallisesti soveltuvat siirtohinnoittelukysymysten ratkaisemiseen ja siten siirtohinnoitteluriitojen ehkäisemiseen. Näkemyksiä menettelyjen toimivuudesta ja mahdollisista kehityskohteista on kartoitettu teemahaastattelujen avulla. Yksipuolisilla ennakollisilla menettelyillä, kuten ennakollisella keskustelulla tai ennakkoratkaisulla, yritys voi saada yhden valtion veroviranomaisen kannanoton esitettyyn verokysymykseen. Siirtohinnoittelutilanteisiin liittyy kuitenkin usein useampi valtio, minkä takia sekä yritykset että veroviranomaiset suosivat menettelyjä, joiden kautta saadaan useamman valtion kannanotot samanaikaisesti. Näitä menettelyjä ovat Cross-Border Dialogue ja siirtohinnoittelun ennakkosopimusmenettely. Tutkielman tulosten perusteella merkittävin ennakollisilla menettelyillä saatava hyöty on verotuksellinen varmuus. Varmuuden saaminen koetaan varsinkin siirtohinnoittelun osalta erityisen tärkeäksi, sillä siirtohinnoitteluun liittyy usein erilaisten arvioiden ja näkemysten hyödyntämistä, jolloin riski tulkintaerojen esiintymiselle on suuri. Yleisesti ottaen ennakolliset menettelyt toimivat osapuolten mielestä todella hyvin ja käytetystä menettelystä riippuen veroriidan riski saadaan joko pienennettyä tai poistettua kokonaan. Menettelyjen käytettävyyttä on kuitenkin mahdollista parantaa lisäämällä osapuolten välistä keskustelua sekä varmistamalla kansainvälisen yhteistyön kautta menettelyjen vakiomuotoisuus eri valtioissa.