Lapsiin kohdistuvien epäiltyjen pahoinpitelyrikosten rajoittamismenettelyn alueellinen yhdenvertaisuus

Abstract

Tämän Pro gradu -tutkielman aiheena on tutkia, miten yhdenvertaisuus toteutuu esitutkinnan rajoittamismenettelyssä lapsiin kohdistuvien epäiltyjen pahoinpitelyrikosten kohdalla. Esitutkinnan rajoittamisella tarkoitetaan esitutkinnan lopettamista, vaikka asiassa ei ole vielä saatu selvyyttä siitä, onko rikosta tehty. Tutkinnanjohtaja voi esittää syyttäjälle esitutkinnan rajoittamista, mikäli hän katsoo todennäköiseksi, että syyttäjä tulisi tekemään päätöksen syyttämättä jättämisestä, tai mikäli on ennakoitavissa, että esitutkinnan kustannukset tulisivat nousemaan suhteettoman suuriksi. Esitutkinnan rajoittamisella säästetään niin poliisin, syyttäjän kuin tuomioistuimenkin voimavaroja. Prosessiekonomian kannalta esitutkinnan rajoittamisella onkin valtava merkitys. Tehtyjen rajoittamispäätösten määrä on ollut viime vuosina kasvava, minkä vuoksi on syytä kiinnittää huomiota yhdenvertaisuuden toteutumiseen esitutkinnan rajoittamismenettelyssä.

Tutkielman metodi on yhdistelmä lainoppia sekä empiirisen tutkimuksen metodeja. Tutkielman teoreettisessa osuudessa on systematisoitu voimassa olevaa lainsäädäntöä ja viranomaisten ohjeita. Yhdenvertaisuuden toteutuminen esitutkinnan rajoittamismenettelyssä on merkittäviltä osin yhteydessä nimenomaan esitutkinnan rajoittamispäätöksiin, ja siksi tutkielmassa keskitytään tutkimaan yhdenvertaisuuden toteutumista esitutkinnan rajoittamispäätösten kautta. Tutkielman empiirisessä osuudessa käytetään aineistona esitutkinnan rajoittamispäätöksiä kolmelta eri syyttäjäalueelta alle 15- vuotiaisiin lapsiin kohdistuvissa perusmuotoisissa pahoinpitelyepäilyissä. Aineistoa analysoidaan sekä laadullisen että määrällisen tutkimuksen keinoin. Aineiston avulla hahmotetaan sitä, miten yhdenvertaisuus toteutuu esitutkinnan rajoittamismenettelyssä paitsi eri syyttäjäalueiden välillä, myös syyttäjäalueiden sisällä.

Tutkimuksen keskeisimpänä tuloksena on havainto siitä, että yhdenvertaisuuden toteutumisessa esitutkinnan rajoittamismenettelyssä on kehitettävää. Yhdenvertaisuus ei toteutunut aineistosta ilmenevissä rajoittamispäätöksissä etenkään päätösten perusteluissa. Tutkimuksen perusteella yhdenvertaisuuden toteutumiseen liittyvät ongelmat ovat ennemminkin syyttäjäkohtaisia, eivät niinkään syyttäjäaluekohtaisia. Tällä tarkoitetaan sitä, että saman syyttäjäalueen sisällä saatetaan tehdä hyvinkin laadukkaita rajoittamispäätöksiä, mutta toisaalta samalla alueella saatetaan tehdä myös heikompilaatuisia rajoittamispäätöksiä. Yksittäisten syyttäjien eriävät käytännöt rajoittamismenettelyn suhteen vaikuttavat rikosasian asianosaisten yhdenvertaista kohtelua heikentävästi.

Esitutkinnan rajoittaminen on toimivan rikosprosessin elinehto. Yhdenvertaisuuden sekä laajemman oikeudenkäytön ennustettavuuden toteutumisen kannalta on kuitenkin ratkaisevaa, että rajoittamispäätökset perustellaan huolella ja rajoittamismenettelyn linja on yhtenäinen. Eroavaisuudet rajoittamispäätösten laadussa vaikuttavat asianosaisten oikeusturvaa heikentävästi. Esimerkiksi käytännönläheisemmillä ja yksityiskohtaisemmilla ohjeilla sekä koulutuksilla yhdenvertaisuuden toteutumista voitaisiin esitutkinnan rajoittamismenettelyssä edistää.