Lapsen edun toteutuminen lastensuojelun prosesseissa : Lastensuojelun ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden näkökulmia

Abstract

Lastensuojelu on keskeinen osa suomalaista sosiaalihuoltoa, jonka tavoitteena on varmistaa lapsen hyvinvointi, turvallinen kasvuympäristö sekä lapsen edun toteutuminen. Viime vuosina lastensuojelun asiakasmäärät ovat olleet kasvussa, mikä korostaa aiheen yhteiskunnallista merkitystä. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkä tekijöiden lastensuojelun ammattilaiset ja kokemusasiantuntijat kokevat edistävän ja haastavan lapsen edun toteutumista lastensuojelussa. Lisäksi tutkimus tuo esiin tutkittavien ryhmien moniammatilliseen yhteistyöhön liittämiä merkityksiä lastensuojelun kontekstissa.

Laadullisen tutkimuksen aineistona toimii valmis haastatteluaineisto, joka on kerätty osana tutkimushanketta vuosina 2021-2022. Tässä tutkimuksessa aineistosta tarkasteltiin kokemusasiantuntijoiden sekä ammattilaisten haastatteluja, joita rajautui lopulta viisi kummastakin ryhmästä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, jonka tuloksena muodostui viisi lapsen edun toteutumista edistävää ja kolme sitä haastavaa teemaa. Moniammatilliseen yhteistyöhön liitetyistä merkityksistä muodostui kaksi yläluokkaa: myönteiset ja kielteiset merkitykset.

Tutkimustulosten mukaan lapsen edun toteutumista edistävät lapsen osallisuuden ja kuulemisen vahvistaminen, kokonaisvaltainen ja lapsen edun mukainen arviointi, jatkuva ja turvallinen asiakassuhde, perheen oikea-aikainen tukeminen sekä toiveikas ja ammattitaitoinen työote. Haastavina tekijöinä korostuivat rakenteelliset ja resurssilähtöiset haasteet, esteet lapsen kuulluksi tulemiselle sekä arviointi- ja yhteistyöprosessin ongelmat. Moniammatilliseen yhteistyöhön liitetyt merkitykset olivat pääosin kielteisiä, mikä viittaa sen toteutuksessa ilmeneviin haasteisiin. Myönteiset merkitykset liittyivät vastuun jakautumiseen, arvioinnin rikastumiseen ja asiakkaan kuormituksen keventymiseen.

Ryhmien vertailu osoitti, että vaikka ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden näkemykset ovat pääosin yhteneviä, niissä ilmenee myös tiettyjä painotuseroja, jotka heijastavat toimijoiden erilaisia asemia lastensuojelun kentällä. Keskeisimmät erot liittyivät lapsen kuulemisen käytännön toteutukseen sekä lapsen kodin ulkopuolelle sijoittamiseen. Moniammatillinen yhteistyö näyttäytyi osin eriäviä näkökulmia sisältävänä ja ristiriitaisena. Yhteistyö nähtiin usein ensisijaisena vaihtoehtona, mutta sen toteutumista rajoittivat resurssien niukkuus ja toimimattomat käytännöt.

Tutkielma tukee aikaisempia havaintoja lapsen edun toteutumista edistävistä ja haastavista tekijöistä. Kahden ryhmän näkemyksiä vertaileva tutkimusasetelma tuo kuitenkin esiin myös uutta näkökulmaa, jota voidaan hyödyntää lastensuojelun kehittämisessä. Tuloksissa korostuu kokemusasiantuntijoiden näkökulman merkitys erityisesti vuorovaikutusosaamisen, lapsen kuulemisen ja lapsen kodin ulkopuolelle sijoittamista koskevan päätöksenteon huolellisen arvioinnin osalta. Molempien ryhmien esiin nostamat resurssipula sekä työntekijöiden aikataulu- ja jaksamishaasteet viittaavat tarpeeseen tarkastella haasteita myös järjestelmätasolla. Jatkotutkimus työntekijöiden työuupumukseen liittyvistä tekijöistä ja lastensuojelutyön vetovoimatekijöistä voisi tukea työntekijöiden pysyvyyttä, mikä vahvistaisi jaettujen ajattelu- ja toimintamallien juurtumista työyhteisöön ja siten edistäisi myös lapsen edun toteutumista.