Vapaus, vastuu ja ennaltatieto : Molinistinen ratkaisu teologisen fatalismin ongelmaan

Abstract

Jokapäiväisessä elämässämme emme juurikaan kyseenalaista ajatusta, että toimimme vapaasti. Filosofiselta näkökulmalta asia ei kuitenkaan ole lainkaan niin itsestään selvä. Mitä vapaalla toiminnalla itse asiassa tarkoitetaan? Millaisia esteitä vapaalle tahdolle voi olla? Ovatko ihmiset tahdoltaan vapaita? Onko edes mahdollista olla vapaa? Keskustelu on jatkunut läpi filosofian historian, eikä loppua näy.

Libertarianistisen vapauskäsityksen mukaan teko on vapaa, mikäli tekijä sitä valitessaan pystyisi valitsemaan toisin: subjekti S tekee teon T vapaasti, jos hän voisi olla tekemättä tekoa T. Jos S:llä ei ole mitään muuta mahdollista vaihtoehtoa kuin tehdä T, ei teko ole libertarianistisessa mielessä vapaa.

Determinismi (tai fatalismi) puolestaan on näkemys, jonka mukaan ihmiset eivät (ainakaan libertarianistisessa mielessä) ole vapaita toimijoita, sillä kaikki tulevaisuuden asiaintilat seuraavat tavalla tai toisella menneisyyden asiaintiloista, jotka lukitsevat ne tietynlaisiksi – mahdollisuutta valita toisin ei yksinkertaisesti ole, eivätkä ihmiset voi valita toimivansa muuten kuin siten, miten he aktuaalisesti toimivat.

Tässä tutkielmassa perehdyn tarkemmin kahteen determinismin muotoon: loogiseen ja teologiseen determinismiin. Tutkin, miten nämä näkemykset uhkaavat libertarianistista vapaata tahtoa, ja onko näennäinen ristiriita vapaan tahdon ja determinismin välillä jotenkin soviteltavissa. Erityisesti käsittelen Luis de Molinan (1535-1600) teoksessaan On Divine Foreknowledge: Part IV of the Concordia esittelemään keskitietoteoriaan perustuvia lähestymistapoja teologisen fatalismin ongelmaan ja tutkin, voiko näitä soveltaa myös loogisen determinismin ja libertarianistisen vapauden väliseen dilemmaan.