Raportteja muurin raunioilta : Suomen Saksan edustustojen arvioita Itä-Saksan romahdukseen vaikuttaneista tekijöistä vuosina 1989–1990
514.52 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset15
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Berliinin muuri murtui 9. marraskuuta 1989. Tapahtumaa on pidetty merkittävänä poliittisena käänteenä Euroopassa. Tässä tutkielmassa tarkastelin, miten Suomen ulkomaanedustustot Itä- ja Länsi-Saksassa raportoivat tapahtumista ulkoministeriöön vuosina 1989–1990. Lisäksi arvioin, miten Saksasta Suomeen lähetetty tieto mahdollisesti vaikutti Suomen ulkopoliittisen johdon tilannekuvaan Saksan tapahtumista. Arvioin myös mahdollisia eroavaisuuksia edustustojen näkemysten ja painotusten välillä. Suomen edustustojen raportointia Berliinin muurin murtuessa ei ole aiemmin tutkittu.
Tutkielmani aineistona käytin Suomen Berliinin ja Bonnin suurlähetystöjen sekä Länsi-Berliinin pääkonsuliviraston poliittisia raportteja vuosilta 1989–1990. Raportit sisälsivät muun muassa katsauksia paikallisen median tuottamaan uutisointiin, kuvauksia suomalaisten diplomaattien kollegojensa kanssa käymistä keskusteluista kohdemaissa, selostuksia valtionpäämiesten ja muiden merkittävien poliitikkojen tapaamisista ja puheista sekä diplomaattien omaa analyysiä kohdemaan tapahtumista.
Tutkielman metodina käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Metodin avulla poimin aineistosta kolme teemaa, joiden kautta tarkastelin Suomen edustustojen raportteja. Ensimmäinen teema oli kansan rooli Berliinin muurin ja Itä-Saksan romahduksen aikaansaajina. Tarkemmin keskityin Itä-Saksasta Länsi-Saksaan suuntautuneeseen pakolaisuuteen sekä Itä-Saksan mielenosoituksiin. Toisena teemana käsittelin itse sosialistisen järjestelmän ja Saksan kommunistisen puolueen romahdusta. Kolmas teema olivat Itä-Saksan kehitykseen omalla toiminnallaan vaikuttaneet kommunistijohtajat Erich Honecker ja Mihail Gorbatšov.
Tutkielmassa havaitsin kolmen käsitellyn teeman tarkastelun alkaneen Suomen edustustoissa jo melko varhaisessa vaiheessa. Kaikki edustustot painottivat kaikkien kolmen teeman vaikutusta Itä-Saksan romahdukseen. Lisäksi havaitsin, että lähetystöt loivat syy-seuraussuhteita kolmen teeman välille. Yhtenä tutkimustuloksena voidaan pitää myös edustustojen raporteissaan esiin nostamien teemojen samankaltaisuutta myöhemmän historiantutkimuksen kanssa. Tämä osoittaa, että Suomen edustustot Saksassa onnistuivat jo tapahtumahetkellä paikantamaan tapahtumien kulkuun merkittävästi vaikuttaneita tekijöitä. Tutkimuksen perusteella edustustojen raportteja ja niissä esitettyjä arvioita myöhemmin seuranneesta Saksan kehityksestä voidaan kuitenkin pitää melko varovaisina.