Kovalenttisesti sitoutuvat lääkeaineet ja niiden kaupallisuus

Abstract

Kovalenttiset inhibiittorit ovat erityisryhmä lääkkeitä, jotka sisältävät reaktiivisen ryhmän, ja jotka muodostavat kovalenttisen sidoksen kohdeproteiinin kanssa. Kovalenttisesti sitoutuvia lääkeaineita pidetään käsitteellisesti erillisinä tavanomaisista, ei-kovalenttisesti sitoutuvista lääkeaineista, eriävän toimintaperiaatteensa vuoksi. Kovalenttinen sidos pidentää lääkkeen ja sen kohteen vuorovaikutuksen kestoa, jonka ansiosta lääkeannostukset ovat pienempiä ja vaikutusaika on pidempi. Reaktiivisten funktionaalisten ryhmien määrätietoinen lisääminen jo olemassaoleviin lääkeaihioihin mahdollistaa tehokkaan ja selektiivisen lääkkeen kohdennuksen haluttuun proteiiniin. Toiminnan vaatimuksena on, että inhibiittorin sitoutumisalueella on kohdeproteiinissa kohdentamiseen soveltuva aminohappo, kuten kysteiini. Kovalenttisia lääkkeitä on markkinoilla mm. syöpien, maha-suoli-, keskushermosto-, sydän- ja verisuonisairauksien, sekä infektioiden hoitoon. Kovalenttisia lääkkeitä on käytetty sairauksien hoitoon jo yli vuosisadan ajan, mutta edellisen 15 vuoden aikana tutkimukset ovat laajentuneet huomattavasti. Alkuvaiheessa kovalenttista mekanis mia ei tunnettu, ja vasta jälkikäteen huomattiin, että mekanismia on käytetty jo aspiriinin kohdalla, ennen 1900-lukua. Noin 30 % markkinoilla olevista lääkkeistä on kovalenttisesti sitoutuvia. Viimeisen 10 vuoden aikana markkinoille on hyväksytty 14 uutta kovalenttista lääkettä. Viimeisimpinä vuonna 2021ja 2022 markkinoille hyväksytyt sotorasibi ja adagrasibi, jotka ovat KRAS G12C mutaatioita omaaville kasvaimille ensimmäiset hyväksytyt lääkeaineet. Myös Pfizerin kehittä mä viruslääke Paxlovid, hyväksyttiin vuonna 2021 C O VI D-19 viruksen hoitoon. Lukuisat kovalenttisetlääkkeet ovat W H O:n keskeisi mpien lääkeaineiden listalla, ja esi merkiksi klopidogreeli oli Yhdysvalloissa 29. kirjoitetuin reseptilääke vuonna 2020.