Aut dedere aut judicare - ett internationellt förundersökningssamarbete : med särskild fokus på internationell rättshjälp och utlämning för brott

Abstract

I undersökningen eftersträvas att med rättsdogmatisk metod i stora drag utreda hur det internationella rättssamarbetet fungerar mellan Finland och en annan medlemsstat inom den Europeiska unionen. Det finns olika metoder och former av samarbete och arbetet riktar in sig på begäran om straffrättslig rättshjälp och på utlämning för brott. Dessa undersöks i ljuset av den internationella principen aut dedere aut judicare och med arbetet eftersträvas samtidigt att klargöra hur principen tillämpas i praktiken.

För ett effektivt och smidigt brottsbekämpningssamarbete och system för lagföring av brott inom den Europeiska unionen förutsätts det klara metoder för hur staterna samarbetar med varandra. Dessa bör tydligt regleras i lagstiftning som är lätt att få tillgång till. Informationsutbyte mellan medlemsstaterna har även en väsentlig roll i det rättsliga samarbetet.

Slutsatserna med arbetet är att samarbetet inte alltid är så klart och entydigt som det förutsätts. Det är inte alltid heller självklart hur förvägrandegrunderna ska tillämpas vid frågor gällande utlämning för brott för att säkerställa att de mänskliga rättigheterna följs.

Tutkielmassa pyritään oikeusdogmaattisella metodilla tutkia, miten kansainvälinen oikeusyhteistyö yleisesti ottaen toimii Suomen ja toisen Euroopan unionin jäsenvaltion välillä. On olemassa eri metodeja ja muotoja yhteistyöstä ja tutkielma keskittyy rikosoikeudelliseen oikeusapupyyntöön ja rikokseen johdosta luovuttamiseen. Näitä tutkitaan kansainvälisen periaatteen aut dedere aut judicaren valossa ja työllä pyritään samalla selventämään, miten periaatetta käytännössä sovelletaan.

Tehokas ja sujuva rikostorjuntayhteistyö ja rikoksista syytteeseen asettaminen Euroopan unionin sisällä edellyttävät selkeitä metodeja valtioiden väliselle yhteistyölle. Nämä tulee selkeästi säännellä helposti saatavilla olevalla lainsäädännöllä. Jäsenvaltioiden välisellä tiedonvaihdolla on myös keskeinen rooli oikeudellisessa yhteistyössä.

Työn loppupäätelmät ovat, että yhteistyö ei aina ole niin selkeää ja yksiselitteistä kun mitä edellytetään. Ihmisoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi ei ole aina itsestään selvää, miten kieltäytymisperusteita tulee soveltaa rikoksesta luovuttamiseen liittyvissä kysymyksissä.