”Tästä on vaan kuullut, nyt minä sen koen” : Seiskarilaisuus muistin paikkana

Abstract

Tässä tutkielmassa tavoitteeni on tarkastella minkälaisia muistoja Seiskarista ja seiskarilaisuudesta on kerrottu sellaisille sukupolville, jotka eivät ole itse asuneet saarella, mutta kenen vanhemmat ovat. Seiskari on yksi neljästä saaresta, jotka talvisodan aikana luovutettiin Neuvostoliitolle osana Moskovan rauhansopimusta. Seiskari, Suursaari, Lavansaari, sekä Tytärsaari ovat Suomenlahden itäisimpiä saaria ja Neuvostoliitolle strategisesti tärkeitä, mikä asetti saarten asukkaat keskelle poliittista myrskyä, joka lopulta muutti heidän elämänsä täysin. Tutkielmani aineistona toimii kaksi haastattelua. Haastattelin muorini kahta sisarusta Rauhaa ja Hiljaa, joiden vanhemmat ovat kotoisin Seiskarista. Aineisto koostuu heidän omakohtaisista muistoista ja kokemuksista. Tutkielmani osoittaa, että vaikka Seiskari ei ole ollut osa Suomea enää vuosi kymmeniin, seiskarilaisia perinteitä ja kulttuuriperintöä pidetään edelleen tärkeänä osana sukuhistoriaa. Se mihin asioihin seiskarilaisuus liitetään on muuttunut ajan saatossa ja oman suvun merkitys on lisääntynyt.