Atlantiksen perijät? : 1990-luvun pseudohistoriallisen tutkimuksen metodit, narratiivisuus ja tulkinta

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen pseudohistoriallisia tutkimuksia 1990-luvulla. Käytän alkuperäisaineistonani kirjallisuutta, dokumenttielokuvaa sekä foorumiskeskusteluja. Valikoidun aineistoni edustavat mielestäni hyvin pseudohistoriankentän muutoksia 1990-luvulla ja samalla nostaa esille sen multimediaalisuuden vuosituhannen taitteessa. Olen valikoinut kirjailijat Graham Hancockin, Robert Bauvalin, John Anthony West ja Colin Wilsonin tuotannot, koska koen heidän olevan aikalaisnäkökulmasta aktiivisia tutkijoita pseudohistorian saralla ja samalla heidän monipuolinen yhteistyönsä niin kirjojen kuin dokumentin yhteydessä antaa hyvän mahdollisuuden analysoida laajempaa pseudohistorian kokonaisuutta. Tutkielmassani analysoin pseudohistoriantutkijoiden käyttämiä tutkimusmenetelmiä, niiden rakentamaa narratiivia ja pyrin tarjoamaan keinoja pseudohistorian tulkitsemiseen ja analyysin. Tutkielmassani osoitan pseudohistorian tutkimusmenetelmien puutteellisuuden historiantutkimuksen näkökulmasta ja samalla nostan esille niistä johtuvia virhepäätelmiä. Tutkimusmenetelmät olen jakanut kahteen isompaan pääkategoriaan, jotka ovat laajasti edustettuina aikalaisten kirjoitukissa. Analysoin myös vuosituhannen taitteen Uus-Atlantis-teoreetikkojen luomaa narratiivia ja pureudun sen erilaisiin vaikuttamis- ja viestintäkeinoihin. Tarkoitukseni on osoittaa, miten multimediaalinen vaikuttaminen edisti vuosituhannen taitteessa kirjoitetun pseudohistorian narratiivia ja mahdollista vaikuttavuutta sen halutussa kohdeyleisössä. Narratiivisen vaikuttamisen osa-alueet olen jakanut kirjoissa esiintyvään narratiiviin sekä dokumenttielokuvan ja foorumikeskustelujen analyysiin. 1990-luku tarjosi ennennäkemättömät mahdollisuudet erilaisten viestintäkanavien hyödyntämiseen pseudohistorian levittämisessä. Täten olen pyrkinyt analysoimaan mahdollisen narratiivisen kehityksen, ja vaikuttamiskeinojen lisääntymisen, kun pseudohistoria vaihtaa formaattia kirjan sivuilta filmirullalle ja foorumeille. Pyrin myös tarjoamaan mahdollisia työkaluja pseudohistorian ymmärtämiseen ja sitomaan sen osaksi laajempaa kulttuurihistoriallista kontekstia. Tässä käytän keinona narratiivista historianteoriaa, jonka avulla pyrin hahmottamaan Uus-Atlantis-teoreetikkojen historian representaatiossa esiintyvät ongelmallisuudet. Samalla tuon esille, mitkä mahdolliset vuosituhannen vaihteessa vaikuttavat yhteiskunnalliset keskustelut, ovat voineet vaikuttaa pseudohistorian kirjoittajien luomaan narratiiviin.