Kansallinen turvallisuus sananvapauden rajoitusperusteena

Abstract

Tutkielmassa analysoidaan kansallista turvallisuutta sananvapauden rajoitusperusteena sekä sitä vaikuttaako Euroopan unionin terrorismilainsäädännön kiristyminen ja viranomaisille annetut uudet toimivaltuudet verkossa tapahtuvaan terroristisen sisällön levittämiseen puuttumisesta sananvapauden käyttöön demokraattisessa yhteiskunnassa. Aihetta tarkastellaan erityisesti digitalisaation mukanaan tuomien yhteiskunnallisten muutosten näkökulmasta. Terrorismirikosten siirtyminen verkkoalustoille sekä näiden rikosten poikkeuksellisuus ja valtioiden rajat ylittävä luonne ovat johtaneet siihen, että turvallisuuden ja kansallisen turvallisuuden –käsitteitä käytetään sananvapauden rajoittamiseen demokraattisissa yhteiskunnissa yhä enemmän. Kansallisen turvallisuuden –käsitteen tulkinnallinen laajuus, myös sananvapausrajoitusten kohdalla, on oikeusvarmuuden kannalta ongelmallista, sillä turvallisuusympäristön muutokset sekä uudet monimutkaiset turvallisuusuhat laajentavat käsitteen tulkinnallista viitekehystä. Digitalisoituminen ei ole muuttanut EIT:n perusperiaatteita sananvapaudesta ja sen käytöstä. Oikeudellinen arviointi perustuu edelleen EIT:n vakiintuneessa tulkintakäytännössä muodostuneisiin sananvapaustulkintoihin, mutta verkkoympäristön kaksoisrooli toisaalta sananvapauden edistäjänä ja toisaalta valtioiden rajat ylittävän terroristisen toiminnan mahdollistajana aiheuttaa haasteita sananvapauden ja kansallisen turvallisuuden –käsitteen oikeudellisen suhteen arviointiin. Keskeisin sananvapauteen kohdistuva rajoitusperuste on rajoituksen välttämättömyyden vaatimus, jolloin sananvapauden suoja tulee suhteuttaa painaviin yhteiskunnallisiin intresseihin. Eurooppalaisessa oikeuskäytännössä on katsottu, että terrorismi on vakava uhka kansalliselle/sisäiselle turvallisuudelle. Myös perustuslakivaliokunnan kannanotoista voidaan päätellä, että terrorismirikoksia pidetään poikkeuksellisen vakavina koko yhteiskuntaan kohdistuvina rikoksina, jolloin tämä tulee huomioida arvioitaessa perusoikeusrajoitusten oikeasuhtaisuutta ja välttämättömyyttä. Verkkovalvonnassa, joka kohdistuu suoraan sananvapauden käyttämiseen, on kysymys perus- ja ihmisoikeuksiin konkreettisella tavalla puuttuvien keinojen laajentamisesta. Poliisille annetut toimivaltuudet poistamismääräysten tekemiseen voivat herkästi joutua ristiriitaan sananvapauden kanssa. EIT on korostanut viranomaisten toimivaltaperusteiden laintasoista sääntelyä, poliisin ehdotonta puolueettomuutta demokraattisessa yhteiskunnassa sekä sääntelyn täsmällisyyttä ja ennakoitavuutta viranomaisten mielivallan estämiseksi. Lisäksi riippumattomasta jälkikäteisvalvonnasta on huolehdittava yksilöiden oikeusturvan takaamiseksi. EIT:n viime vuosien tulkintakäytännön perusteella poistamismääräysten arviointiin verkkoympäristössä liittyy tiettyjä erityispiirteitä, jotka myös toimivaltaisen viranomaisen on huomioitava. Tällaisia erityispiirteitä ovat ne olosuhteet, käytetyt ilmaisut sekä asiayhteys, joiden puitteissa sananvapautta käytetään. Tämä tarkoittaa oikeudellisen kokonaisharkinnan tekemistä sananvapauden ja rajoitusperusteiden suhteesta. Lisäksi verkkoympäristössä kansallisen lainsäädännön perusteella laittomaksi luokitellun sisällön poistaminen tai pääsyn estäminen tällaiselle sisällölle ei saa tosiasiallisesti vaikuttaa lailliseen sisältöön ja sen saatavuuteen, sillä sananvapauteen kuuluu myös oikeus tiedon vastaanottamiseen.