Lasten vertaissuhteet integroidussa esiopetusryhmässä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä lapset kertovat ja kuvaavat arjen toiminnassa muotoutuvista vertaissuhteistaan. Lisäksi haluttiin selvittää, löytyykö lasten kertomuksista eroja liittyen mahdollisesti lapsen tuen tarpeeseen. Tutkimus toteutettiin laadullisena, etnografista tutkimusotetta hyödyntäen. Aineisto kerättiin yhdestä suomalaisesta integroidusta esiopetusryhmästä. Tutkimusmenetelminä käytettiin havainnointia, teemahaastattelua ja piirtämistä. Haastattelut toteutettiin talven ja kevään aikana 2020. Ensin havainnointiin lapsia sekä heidän toimintaansa leikissä ja tämän jälkeen lapsille tehtiin teemahaastattelu, jonka tukena käytettiin piirtämistä. Tutkimukseen osallistui yhteensä 11 lasta. Lapsista neljä oli yleisen tuen ja seitsemän tehostetun tuen piirissä. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä.

Tutkimuksen päätuloksena ilmeni, että yleisen tuen lapsilla oli korkeampi toverisuosio kuin tehostetun tuen lapsilla. Haastatteluaineiston ja havainnoinnin pohjalta esiin nousi myös havainto, että tehostetun tuen lapset leikkivät enemmän aikuisen kanssa kuin yleisen tuen lapset. Lisäksi yli puolet tutkimukseen osallistuneista lapsista koki, että heitä on kiusattu esiopetuksessa. Toisaalta vastaavasti suurin osa lapsista kertoi, että he eivät ole kiusanneet toisia esiopetuksessa. Kaikilla lapsilla oli haastattelujen perusteella kavereita esiopetuksessa. Tehostetun tuen lapsilla oli kuitenkin enemmän riskejä sosiaalisen osallisuuden puuttumiselle kuin yleisen tuen lapsilla. Tämä korostui erityisesti vertaisryhmältä saadun hyväksynnän ulottuvuudessa. Tehostetun tuen lapsista kuusi koki sosiaalisen osallisuuden puutteita, ja nämä ilmenivät kiusaamisen kokemuksena sekä muilta saadun sosiaalisen suosion puutteena.

Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että tukilasten kohdalla toverisuosio näyttäytyi merkittävässä roolissa tuloksissa. Myös kiusaamisen yleisyys tutkimusaineistossa nousi esille. Osallistuminen ryhmän toimintoihin, sosiaalinen eristyneisyys, yksinäisyys sekä sosiaalinen suosio ja tuki nousivat esille merkittävinä teemoina. Tämän perusteella voidaan todeta, että varhaiskasvatuksen inkluusion näkökulmasta katsottuna tukea tarvitsevien lasten vertaissuhteiden tukeminen tarvitsee panostusta erityisesti sosiaalisen osallisuuden näkökulmasta katsottuna.