"Tästähän voi selvitä" : Sairaalakouluopetus osana psyykkisesti oireilevan nuoren kuntoutusta
547.03 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset11
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan sairaalakouluopetuksessa esiintyviä tuen keinoja psyykkisesti oireilevien nuorten kontekstissa. Tutkielma keskittyy psyykkisesti oireileviin nuoriin, sillä valtaosa sairaalakoulujen oppilaista oireilee psyykkisesti. Lisäksi mielenterveyden haasteet, kuten masentuneisuus ja ahdistuneisuus, ovat viime vuosina lisääntyneet nuorten keskuudessa merkittävästi, vaikuttaen myös nuorten koulunkäyntiin ja kykyyn selviytyä arjesta. Sairaalakouluissa painottuvatkin psykiatrinen oppilasaines sekä tämän oppilasaineksen tukeminen ja ohjaaminen.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia tuen tarpeita sairaalakoulun oppilailla esiintyy ja millaisia kuntoutusta tukevia tuen keinoja sairaalakouluopetuksessa käytetään. Tutkimuskysymyksiä lähestytään sairaalakouluopettajien näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto koostuu neljän sairaalakouluopettajan haastatteluista eri puolilta Suomea. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina haastatteluina, ja aineisto analysoitiin laadullisesti temaattisen analyysin keinoin.
Tutkimustuloksista ilmenee, että haastateltavat kokivat sairaalakouluopetuksen merkittävimmiksi tuen keinoiksi opetuksen joustavuuden, yksilöllisyyden, kiireettömyyden, tavoitteiden madaltamisen, sosiaalisten tilanteiden harjoittelun, minäpystyvyyden vahvistamisen sekä kouluarkeen palauttamisen. Suurimpina haasteina nähtiin sairaalakoulun oppilaiden taipumus jumiutumiseen, voimakkaaseen ahdistuneisuuteen ja alhaiseen minäpystyvyyden kokemukseen sekä kouluakäymättömyys. Sairaalakoulun rooli nähtiin merkittävänä osana nuoren kuntoutusta ja arkeen palautumista, etenkin jos taustalla oli pitkiä poissaolojaksoja koulusta. Toisaalta sairaalakoulujaksojen tehokkuutta heikentävät lyhyet opetusjaksot sekä resurssien määrä suhteessa tarpeeseen. Tämä korostaa lähikoulujen merkityksellisyyttä ensisijaisina tuen antajina ja ehkäisevän mielenterveystyön toteuttajina, ja herättää ajatuksia esimerkiksi konsultatiivisen sairaalakouluopetuspalvelun tarpeellisuudesta.