Työnantajan tekninen työnjohto-oikeus etätyössä

Abstract

Tutkielmassa käsitellään työnantajan tekniseen direktio-oikeuteen kuuluvan työnjohto-oikeuden käyttämistä etätyössä. Tutkielman ensisijaisena tarkoituksena on selvittää, miten työnantajan työnjohto-oikeuden toteuttamiseen vaikuttaa se, että työ suoritetaan etänä. Tutkielmassa keskitytään työtehtäviä ja työsuoritusta koskevien työnjohtokäskyjen arviointiin. Jälkimmäisen osalta nostetaan esille erityisesti tasapuolisen kohtelun vaatimuksen vaikutus työnjohto-oikeuden käyttämiseen, sekä etätyöntekijän kotirauhan suojan ja työnantajalle asetettujen tietoturvavelvoitteiden välinen kollisio.

Tutkielman tutkimusmetodi on oikeusdogmatiikka, eli lainoppi. Tutkielmassa selvitetään, mitkä oikeusnormit tulevat sovellettaviksi etätyössä ja mikä merkitys työntekopaikalla on normien soveltamisen kannalta. Oikeuslähteinä käytetään pääasiassa lainsäädäntöä ja sen valmisteluaineistoa, oikeuskirjallisuutta, työtuomioistuimen ja yleisten tuomioistuinten ratkaisuja, sekä työneuvoston lausuntoja. Kansallisten oikeuslähteiden lisäksi tutkielmassa hyödynnetään kansainvälistä aineistoa, erityisesti EU-oikeudellista normistoa ja siihen liittyviä selvityksiä.

Tutkielman johtopäätöksenä työtehtävistä määräämistä koskien on, että työnjohto-oikeuden laajuus on työntekijän kotona suoritettavassa etätyössä lähtökohtaisesti vastaava, kuin muutoinkin työsuhteissa. Työnantajalla on työnjohto-oikeuden nojalla oikeus tehdä muutoksia työtehtäviin vain, jos uudet tai muuttuvat työtehtävät liittyvät välittömästi työntekijän varsinaisiin työtehtäviin, eivätkä muutokset olennaisesti muuta työn laatua. Pelkästään etätyöhön siirtyminen ei siten oikeuta työnantajaa tekemään olennaisia muutoksia työtehtäviin työnjohto-oikeuden nojalla.

Työtehtävien suoritusta koskevan työnjohto-oikeuden osalta tutkielmassa todetaan ensinnäkin, että tasapuolisen kohtelun vaatimuksen myötä etätyöntekijälle asetettavien laatuvaatimusten tulisi lähtökohtaisesti ovat vastaavat, kuin työnantajan tiloissa toimivilla vastaavilla työntekijöillä. Toiseksi todetaan, että etätyöntekijän kotirauhan suojaa rajoittavien, tietoturvan toteutumista tavoittelevien työnjohtokäskyjen osalta kyse voi olla perusoikeuskollisiosta. Molempien oikeuksien taustalla on perusoikeutena turvattu yksityisyyden suoja, joten kotirauhan suojaa rajoittavien työnjohtokäskyjen hyväksyttävyys edellyttää perusoikeuskollision ratkaisuperusteiden arviointia. Lähtökohtana on, että mitä lähemmäs kotirauhansuojan ydinaluetta työnjohtokäskyt ulottuvat ja mitä merkittävämpi rajoitus on, sitä rajallisempi työnantajan työnjohto-oikeus on.