"Häpesin sinua mutta vielä enemmän itseäni, sitä pikkusiskoa joka häpesi sinua." : Erityissisaruuteen liittyvän häpeän kerronta Anja Snellmanin romaanissa Pääoma

Abstract

Tarkastelen tässä tutkielmassa häpeän kerrontaa Anja Snellmanin romaanissa Pääoma (2013). Teos kertoo Anu-nimisestä kirjailijasta, joka alkaa kirjoittaa romaania kehitysvammaisesta siskostaan Marusta tämän kuoltua. Marun kehitysvammasta ei perheessä puhuta, ja se askarruttaa Anua pienestä pitäen. Anu alkaa kokea häpeän tunteita kummallista siskoaan kohtaan, kun pihan lapset kiinnittävät huomiota Marun poikkeavaan ulkonäköön ja käyttäytymiseen. Murrosiässä häpeän tunteet voimistuvat ja Anu alkaa hävetä omaa häpeäänsä. Vielä aikuisenakin Anu mieluummin vaikenee siskonsa olemassaolosta kuin alkaa kertoa hänen erityisyydestään. Keskityn tutkimuksessani siihen, miten häpeän tunteet tuodaan esiin romaanissa. Teos on vahvasti omaelämäkerrallinen, mutta sisältää myös fiktiota, joten se voidaan luokitella autofiktioksi. Tutkin Pääomaa kertomuksen tutkimuksen keinoin. Hyödynnän analyysissani ja tulkinnoissani luonnollista narratologiaa, traumatutkimusta ja psykoanalyyttista tietoa. Pääoma rakentuu lyhyistä kappaleista, erilaisista tarinoista, teemoista, näkökulmista, toistoista ja kerronnan tasoista, jotka risteilevät ja lomittuvat. Rakenne toimii väylänä lähestyttäessä kipeitä, omakohtaisia muistoja ja tunteita, joita on vaikea sanoittaa. Häpeäntunteita etäännytetään erilaisin kerronnallisin keinoin. Kerronta vaihtuu välillä minämuotoisesta kerronnasta kolmannen persoonan kerrontaan. Kertojan omia häpeäntunteita häivytetään peilaamalla niitä tunnettujen henkilöiden, Amy Winehousen ja Anders Breivikin läheisten tilityksiin heidän omista tunteistaan. Vahvaa sisaruutta kuvataan erilaisilla metaforilla, joiden avulla myös etäännytetään kerrontaa. Pääoma tuo esiin erityissisaruuteen liittyvät negatiivisetkin tunteet, joista ollaan tähän asti vaiettu. Kehitysvammaisten lasten vanhemmille on tarjottu vertaistukea, mutta sisarukset ovat jääneet huomioimatta. Häpeän tunnistaminen ja tunnustaminen erityissisarten välisissä suhteissa tässä teoksessa on tärkeää paitsi niille, joilla on erityissisar tai -veli, myös avoimemman keskustelun herättämiseksi yhteiskunnassa.